Vähän jäänyt kirjoittelut vähemmälle.
Ja nytkin loggauduin sisään vain sanoakseni heipat.
Mä sain tänään maailman siisteimmän ja odotetuimman puhelun ja se puhelu meni suurinpiirtein niin, että lähdenpäs tässä 22. päivä Hanialle Kreetalle opastamaan.
Eli viimeinkin ne kaikki toiveet ja haaveet toteutuu, mitä mulla ikinä on työtä kohtaan ollut.
Ja mä oon siitä niin käsittämättömän onnellinen, etten oikeasti saa tähän kirjoitettua oikein mitään, mikä tätä tilaa pystyisi edes lähelle kuvaamaan.
Ja tosiaan, ne heipat.
Tämä nimittäin on tän blogin viimeinen postaus.
Päätin jo aikaisemmin, että alan kirjoittamaan tästä eteenpäin anonyymina ja pidän sitä tällä hetkellä itselleni mukavimpana vaihtoehtona.
Joten mikäli tätä blogia vielä joku lukee, joka haluaisi saada sen uuden blogin osoitteen ynnä muuta hässäkkää, niin laittakaahan viestiä.
Entistä luokkakaveria ja tulevaa kolleegaani lainaten soronnoo, eikä soitella.
Kiitos kaikille, ketkä tähän asti olette jaksaneet mun juttuja lukea ja all the best for everyone.
Tein justiinsa vikan loppukokeen niistä neljästä, mitä meillä on ollut ja olo on aikalailla tälläine:
Ihanaa, kun pääsee oikein kunnolla häpeämään omia koesuorituksiaan ilman, että voi ketään muuta syyttää.
Eikä päättötyöstäkään tullut sellaista arviointia mitä odotin, vaikka hyvä tulikin (asteikolla 1-5, sain 4).
No, ohi on ja sillee.
Viagem ja Taika pommittavat mua molemmat lähes samoilla haasteilla, joten voisin vaikka ottaa itseäni niskasta kiinni, yhdistää kyselyt ja vastata niihin. There ya goo:
1. Suosikkiväri Joku sellainen turkoosi. Tummanturkoosi. 2. Suosikkieläin: Koalat. Ne vaan rennostelee puissa, syö, nukkuu ja levittää klamydiaa. Gotta love!
3. Suosikkinumero: Ei ole varsinaisesti mitään, mutta joskus iäisyyksiä sitten yksi ennustaja sanoi mulle, että mun onnennumero on 33 ja siitä lähtien olen aina vähän alitajuntaisesti laittanut merkille, jos oon sen jossain nähnyt.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Mä olen kyllä riippuvainen energiajuomista, mutta vastaan silti, että kookoskaakao. Viimeks join sitä miljoona vuotta sitten Jack the Roosterissa, mutta ai että!
5. Facebook vai Twitter? Enpä ole ikinä Twitteriä käyttänyt.
6. Intohimosi: Matkailu. Pienemmistä jutuista fyysinen kosketus. Lisäksi mä herään ainakin kerra yössä syömään suklaata n. klo 03 -06 välillä, mut en nyt oikein tiedä, et lasketaanko sitä.
7. Saada vai antaa lahja? Taikaa lainatakseni, hieman kontekstiriippuvainen kysymys. Mä rakastan antaa ihmisille kaikkia yllärilahjoja ja tuliaisia, jos tosiaan tiedän niiden pitävän niistä, mutta kyllä mä olen aika kakara aina lahjoja saadessanikin.
8. Suosikkikuvio: Enpäs oikeesti tiedä. Jotkut sulkakuviot, ehkis. Oon aina ollut enemmän teksti, kuin kuvaihmisiä.
9. Suosikkiviikonpäivä: Keskiviikko
10. Suosikkikukka: Orkideat on ihan kivoja.
11. Paikka jonne haluaisit matkustaa: Nyt just huvittais Kuala Lumpur ja Langkawi
12. Lempiruoka:
Japanilainen keittiö, erityisesti lohisushit ja takoyakit, ja sitten kaikki superhyvät pastat ja pihvit ja vaikka mitkä.
Että näin!
Lopuksi voisin vielä laittaa jakoon pari videota.
Käytiin tosiaan Turkissa piipahtamassa meidän opintomatkan aikana, ja tällä reissulla tuli otettua talteen pari videoreportaasia, joissa Essi "Reissumuija" L. kommentoi aina yhtä solidaariseen ja avarakatseiseen tyyliinsä maailman menoa. Jos joku kehtaa alkaa kitisemään jotain rasismihommia, niin vedän kasettiin, daijjut.
Enjoy.
Julkaisematta jää vielä Reissumuijan mietelmät meidän itäisen naapurimaamme asukkaista, mutta säästän itseni hatemaililta ja pidän videon ihan itselläni.
Nyt voisi alkaa valmistautua huomisen koitoksiin (sanakoe, ruotsinkielinen näyttö ja opastus Mannerheim-kokoelmalla).
Käväistiin tosiaan luokan kans reenaamassa opastusta vähän Sunny Beachilta ja yllätyksenä päästiin myös poikkeen vähän Turkinkin puolella Istanbulissa, mikä oli aika awesome. Niin jätti kaupunki etten käsitä (17milj) ja myöskin niin mun ymmärrystäni vastaan sotiva uskonto, etten käsitä.
Mutta en nyt ala reissua sen enempää avaamaan, sillä meillä on se tylsä vaitiolovelvollisuus, mutta hauskaa ja rankkaa oli. Sen verran kiirettä riitti, että rannalle tai humalaan ei kertaakaan ehditty ja yöunet oli keskimäärin sellaista viittä tuntia.
Kuvat saakoon puhua puolestaan:
Vaikeaa oli kävellä Sunny Beachin rantabulevardilla ja käsittää, että tässä on mun tuleva työpaikkani.
Ja työpaikoista mulla jotain jäikin mainitsematta, eli
( jännämusiikkia!)
meikä pääsi Tjäreborgille töihin!
Eli juurikin sinne, minne olen aina halunnutkin! Saatiin tietää keskiviikkona ja fiilikset on sen jälkeen ollut niin käsittämättömät, etten oo oikein vieläkään tajunnut, miten kaikki tulee muuttumaan.
Voin valehtelematta sanoa, että oli elämäni hienoin hetki, kun mun nimi mainittiin Tjäreborgin uusien työntekijöiden listassa.
Nyt vielä kaksi viikkoa koulua ja toivottavasti saan ensi viikolla tietää lähtöpäivän ja kohteen, minne lähden. Vielä olisi tietenkin miljoonakakssataa käytännön asiaa hoidettava ennen lähtöä, mutta tähän asti oon onnistunut ainoastaan suunnitteleen i-podin soittolistaa tulevalle lentomatkalle (...).
Onneksi oon niin käytännön ihminen.
Lisäksi sitten voisin ilmoittaa, että näistä mun blogin päätähuimaavista lukijamääristä (... ...) riippumatta oon päättänyt laittaa tän sivuston jäähylle sitten kun lähden opastamaan, sillä vaitiolovelvollisuus se on sielläkin ja olen sitä mieltä, että anonyymina olisi ehkä hauskempaa kirjoittaa.
Mutta sen nyt näkee sitten.
Nyt mua saa onnitella ja mulle saa järjestää niin monet läksiäiset kuin ikinä haluatte.
JEEEE.
ps. On muuten aika mieletöntä, et mun molemmilla lempibändeillä (Coldplay ja Red Hot Chili Peppers) on samaan aikaan sinkut radiosoitossa. En oikein osaa päättää kummasta pitäis olla enemmän innoissaan!
Kävin viikonloppuna kolmessa eri baarissa. Yhdessä olin silmittömän ahdistunut, toisessa mua sanottiin seksikkääksi noita-akaksi ja kolmannessa podin krapulaa juoden omenamehua ja ollen paljon iloisempi kuin kummassakaan edellisessä.
Vaihtoehdot ovat;
A) Pub Cesar, Kangasala
B) Anniskeluravintola Ruma, Tampere
C) Fat Lady, Tampere
Siinäpä pikku pähkinä purtavaksi.
Ja enempää en tietenkään kerro, koska joskus asiat ovat vaan liian siistejä ja hämmentäviä, että niitä voisi laittaa sanoiksi.
Nyt otan lepoa porukoiden ranchilla ja huomenna lähdetään luokan kans Bulgariaan.
Taas kamalaa päristelyä tavaroiden pakkaamisen ja asuntolan siivoamisen kanssa, kun lähdetään viikonlopuksi pois koululta ja meidän huoneisiin majoitetaan joitain kurssilaisia.
Ainoa pikku ero normaaliin kouluun palaamiseen tulee oleen se, että huomisen jälkeen nähdään luokkakavereiden kanssa vasta maanantai-iltana Helsinki Airportilla, kun lähdetään opintomatkalle Sunny Beachille.
Kaikki pikku viisastelijat siellä pöytäkoneidensa edessä varmaankin naureskelee ja ajattelee, että opintomatka olisi synonyymi viikon dokaukselle, mutta eipäs ole! Itsehän nimittäin aion vetää koko reissun nollatoleranssilla alkoholin suhteen ja jättää syntiset tapani Vantaalle.
Mutta ettei tulisi liikaa puhuttua kaikesta kivasta, niin voisin vähän nillittää vastapainoksi esim. hiuksistani. Mähän tosiaan menin ja käsittelin nää hiukseni aika hapoille, ja kuten rakasta opiskelutoverini Oden sanoja lainaten, mun hiusten latvat näyttää siltä että niillä voisi hioa puuta.
Kävin sitten Ideaparkin Hairstoresta hakemassa vähän paikkailevia hiustuotteita ja kampaajatäti sanoi, että jos en halua, että hiukset muuttuu seuraavan pesun jälkeen vaaleanvihreiksi, niin mun täytyy lopettaa hiustenpesu täällä koululla.
Ajattelin, että eihän siinä mitään. Mulla on kuitenkin vielä jäljellä 8 käyntikertaa Valkeakosken uimahalliin ja nyt kun sain päättötyönikin palautettua tänään (!!) niin jää aikaakin käydä salilla ja uimassa siellä.
Lähdin sitten tänään kohti Valkeakosken uimahallia ihan vaan huomatakseni, että se paskauittola on kesälomalla suurin piirtein siihen saakka kun tää koulu loppuu.
No, hetken mietittyäni päätin, että voisin ehkä rottailla itseni Valkeakosken sairaalan suihkutiloihin, jotka bongasin siellä käytyäni ja lähdin ajelemaan sinnepäin.
Matkalla sain kuitenkin vielä paremman idean nähdessäni jonkun miesjoukkueen pelaavan jalkkiskentällä ja ajattelin, että voisin käydä suihkussa kentän pukuhuoneessa.
Laitoin suunnitelman sitten käytäntöön, parkkeerasin auton ja kävelin pokkana pukuhuoneeseen sisälle moikaten tuttavallisesti sen edustalla olevia sällejä, jotka oli laittamassa nappiksia jalkaan.
Pääsin suihkuun, puin pikaisesti päälleni ja olin juuri lähtemässä pukuhuoneesta, kun noin kolmekymppinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "ai pelaako tytötkin täällä viel tänään". Jäädyin hetkeksi, mutta koska kaveri jäi selkeästi odottaan multa vastausta, niin totesin sille, että "en mä tullut pelaamaan, vaan asun tossa viereisessä kerrostalossa ja meillä on putkiremppa niin oon erikseen sopinut, että voin täällä käydä suihkussa."
Vastaus kelpasi kaverille ja lähdin tyytyväisenä pois.
Nyt pitääkin sitten alkaa miettimään, että missäköhän sitä pesisi hiuksensa Bulgarian reissun jälkeen. Sairaalaa on kyllä ehdottomasti kokeiltava, mutta pitäisi ehkä keksiä jotain muitakin vähemmän epäilyttäviä paikkoja.
Eli jos tätä sattuu lukemaan joku joka asuu Koskissa, niin annan virtuaalitikkarin sille, joka kertoo missä voin käydä suihkussa ilmaiseksi.
Ja tosiaan, sain siis palautettua päättötyöni tänään ja aloin jo rakastamaan sitä kuin omaa lasta. Onneks saan sen takaisin parin viikon päästä hellään syleilyyni ja ois ihan kiva jos se palautettaisiin hyvien arvosanojen kera.
Lisäksi meillä oli ensimmäiset loppukokeet tänään ja hävettää myöntää, etten osannut sijoittaa Turkkia kartalle vieläkään.
Nyt voisin siirtyä pänttäämään espanjaa huomisiin sanakokeisiin.
Yritän saada viikonloppuna kirjoitettua Äänekoski-visiitistä, mutta en tiedä onko siinä oikeastaan mitään järkeä, kun joka toisen sanan joutuisin kuitenkin sensuroimaan. Mutta hauskaa siis oli ja alkoholi oli aika hyvää, yllättäen. Plus pitää ehkä mainita, että Äänekoskella asuu ehkis Suomen kauneimmat ihmiset.
Oon muuten ehkä fiilannut viime päivinä Robynia koko maailman edestä ja aijjaijai!
Tää on erittäin pitkälti juuri se kellonaika, jolloin mun pitäisi olla nukkumassa, sillä herätys on 07:45, vaan enpäs ole. Sen sijaan tein päättötyötäni kolmeen asti, ja sen jälkeen yritin nukkua kunnes tajusin olevani liian levoton nukkuakseni.
Mun oli aivan pakko tulla raportoimaan tänne, että mä olen muuttunut.
Mussa on tapahtunut selkeä rationaalinen muutos lyhyessä ajassa ja musta tuntuu, että sitä rationaalista muutosta kutsutaan...
aikuistumiseksi.
Enkä mä nyt tarkoita tällä sellaista vastuullinen omistusasunnon omistava aikuinen -aikuisuutta, vaan sellaista tietynlaista tyyneyttä mikä kasvaa jossain sisällä. Mitä ei ehkä kukaan muu huomaa, mutta siellä se on.
Niinpä ajattelinkin, lähinnä itsekkäästi itseäni varten tulla huutelemaan tänne, että mitä se aikuisuus sitten mun mielestä on.
No, aikuisuus on itsensä takana seisomista, sitä kun on valmis ottamaan vastaan sen kaiken hyvän ja huonon, mitä on omilla teoillaan saanut aikaan.
Aikuisuus on viimeinen paniikkinen vartti ennen deadlinea ja aikuisuus on sovitusta kiinni pitämistä.
Aikuisuus on luottamista itseensä ja maailmaan, ja kyky saada vaikeitakin asioita tehtyä vaikkei haluaisikaan.
Aikuisuus on hymyilyä silloin kun ei hymyilytä (tai sitten se on vaan erittäin aasialaista käytöstä) ja aikuisuus on kyky nauraa maailman kamalimmillekin asioille, sillä nauru on elinehto.
Aikuisuus on empatiaa ja aikuisuus on ymmärrystä väistää ajoissa.
Aikuisuus on kykyä nähdä asioita monelta kantilta ja aikuisuus on sitä, että antaa muillekin siihen luvan.
Aikuisuus on vahingon ja vastuuttomuuden erottamista ja aikuisuus on niiden molempien anteeksiantamista.
Aikuisuus on uusien mahdollisuuksien antamista, itselleen ja muille.
Aikuisuus on arkipäivän kriisinhallintaa ja aikuisuus on täydellistä kontrollinmenettämistä tilanteen vaatiessa.
Aikuisuus on siidereitä ja tupakkaa tuuletusparvekkeella puoli kuudelta aamulla ja aikuisuus on siitä kuusi tuntia eteenpäin autoon nousemista suihkunraikkaana.
Aikuisuus on onnistunutta multitaskaamista facebookin ja töiden välillä.
Aikuisuus on helvetin hienoja ystävyyssuhteita ja aikuisuus on niihin nojaamaan pystymistä, silläkin riskillä että saattaa kaatua.
Aikuisuus on kykyä nauraa itselleen enemmän kuin kukaan muu pystyy nauramaan sinulle.
Aikuisuus on kaikenmaailman poskettomien paskiaisten täydellistä ignooraamista ja eteenpäin jatkamista.
Aikuisuus on hetkestä ilon irti ottamista.
Aikuisuus on kamalan vakavaa tilastotiedettä ja kamalan huonoa vessahuumoria.
Aikuisuus on aikuisuutta ja lapsellisuutta sopivassa määrin yhdistettynä tilanteen mukaan.
.jpg)
