another prick at the door

Havahduin tänään siihen, etten kirjoittanut tänne koko lomallani.
Syy siihen ehkä saattaa olla se, että Mr. Edward A. Murphy on pistäytynyt poikkeamaan luonani useampaan kertaan kuluneiden viikkojen aikana. Eli suurinpiirtein niin, että aina kun luulet kaikkien asioiden kusseen mahdollisimman pahasti, huomaatkin yhtäkkiä kusseesi vielä kaiken lopunkin. Positiivista on se, ettei siinä vaiheessa voi enää tehdä oikein muuta kuin nauraa. Hehheh.

Kuitenkin, jos jotain erityisen fiilailtavaa näissä päivissä on ollut, niin se on tämä:

Oikeus voitti ja Auer vapautettiin.
Itsehän olen siis ollut aina sitä mieltä, että ko. henkilö on ollut syytön kaikkiin syytöksiin.
Nyt vain odotan innolla, kuinka paljon rahaa naiselle korvataan istutuista 600 päivästä ja järkyttävästä mediahöykytyksestä. Itse toivon kovasti, että kaikki iltalehdet ajautuisivat tapauksen myötä vaikkapa konkurssiin, mutta ehkä se ei kuitenkaan mene ihan niin.

Ja jos nyt pitäisi kuitenkin laittaa pari kuvaa lomalta, ja sen tarjoamista muutamista hyvistä hetkistä.
Olihan niitä kuitenkin, vaikka nillitykseni ei sellaista kuvaa ihan annakaan.

 Poikien käsitys hedelmäisestä boolista.

 Pyynikkiawesomeness.

 Tehtiin ex tempore -ratkaisu ja lähdettiin juhannusaatoksi katselemaan porukalla juhlintamenoja Himokselle. Eli suomeksi; istuttiin kalliolla, arvosteltiin ihmisiä pilkallisesti ja odoteltiin jos vaikka joku alkaisi tappelemaan.
Yksi kunnon tappelu oli, ja oli sitten vielä toinenkin, mutta sitä ei lasketa, koska siinä oli yksi känninen tyttö kolmea poliisia vastaan. Aika tylsää jengiä, siis.

 
Loman todelliseksi highlightiksi jäi reissu Helsinkiin sateenkaarikansan kesteihin. Liftasimme siis jälleen uskomattoman tyylikkäästi Taikan kanssa pääkaupunkiseudulle kannustamaan mun hiroutani Odea, joka oli noita puistorientoja juontamassa, ja ehkä myös hieman rellestimme itsekin siinä sivussa.
Erityisesti sydäntä lämmitti Oden lisäksi myös PMMP:n järkkyhyvä keikka, josta tosin en paljoa mitään nähnyt persejalkaisuuteni vuoksi. Sen sijaan näin miljoonia saippuakuplia, joista Kaisaniemi täyttyi keikan ajaksi ja se oli aika mahtista.

Siinäpä ne tärkeimmät.
Ja mikäli joku ei ole vielä sattunut kuuntelemaan Studio Killerssien ensimmäistä sinkkua, niin nyt on sen aika, sillä minä ainakin meinasin itkeä ilosta, kun kuulin tän radiosta ekan kerran pari kolme viikkoa sitten.
Kuitenkin oon aina syvällä sisimmässäni tiennyt, ettei Teemu voisi jättää mua tähän kylmään maailmaan yksin.
Ja Studio Killershän on jotain melkein yhtä mahtavaa, ellei joillain mittakaavoilla vielä mahtavampaakin, kuin The Crash. Ja tän biisin sanoitukset ovat myös jotain ihan käsittämättömän siistiä;

"So you can play karate
You thick illiterati
I'm a black belt in life
So go home to your ugly wife"




Good times lie ahead, eikö niin?