Singing oh oh!

soronnoo

2011-08-30T20:14:00.000+03:00

Vähän jäänyt kirjoittelut vähemmälle.
Ja nytkin loggauduin sisään vain sanoakseni heipat.

Mä sain tänään maailman siisteimmän ja odotetuimman puhelun ja se puhelu meni suurinpiirtein niin, että lähdenpäs tässä 22. päivä Hanialle Kreetalle opastamaan.

Eli viimeinkin ne kaikki toiveet ja haaveet toteutuu, mitä mulla ikinä on työtä kohtaan ollut.
Ja mä oon siitä niin käsittämättömän onnellinen, etten oikeasti saa tähän kirjoitettua oikein mitään, mikä tätä tilaa pystyisi edes lähelle kuvaamaan.

Ja tosiaan, ne heipat.
Tämä nimittäin on tän blogin viimeinen postaus.
Päätin jo aikaisemmin, että alan kirjoittamaan tästä eteenpäin anonyymina ja pidän sitä tällä hetkellä itselleni mukavimpana vaihtoehtona.
Joten mikäli tätä blogia vielä joku lukee, joka haluaisi saada sen uuden blogin osoitteen ynnä muuta hässäkkää, niin laittakaahan viestiä.

Entistä luokkakaveria ja tulevaa kolleegaani lainaten soronnoo, eikä soitella.
Kiitos kaikille, ketkä tähän asti olette jaksaneet mun juttuja lukea ja all the best for everyone.

voi saatana

2011-08-17T13:48:00.000+03:00

Tein justiinsa vikan loppukokeen niistä neljästä, mitä meillä on ollut ja olo on aikalailla tälläine:

Ihanaa, kun pääsee oikein kunnolla häpeämään omia koesuorituksiaan ilman, että voi ketään muuta syyttää.
Eikä päättötyöstäkään tullut sellaista arviointia mitä odotin, vaikka hyvä tulikin (asteikolla 1-5, sain 4).
No, ohi on ja sillee.

paska maa

2011-08-14T21:39:00.002+03:00

Viagem ja Taika pommittavat mua molemmat lähes samoilla haasteilla, joten voisin vaikka ottaa itseäni niskasta kiinni, yhdistää kyselyt ja vastata niihin. There ya goo:

1. Suosikkiväri
Joku sellainen turkoosi. Tummanturkoosi.

2. Suosikkieläin:
Koalat. Ne vaan rennostelee puissa, syö, nukkuu ja levittää klamydiaa. Gotta love!

3. Suosikkinumero:
Ei ole varsinaisesti mitään, mutta joskus iäisyyksiä sitten yksi ennustaja sanoi mulle, että mun onnennumero on 33 ja siitä lähtien olen aina vähän alitajuntaisesti laittanut merkille, jos oon sen jossain nähnyt.

4. Suosikki alkoholiton juoma:
Mä olen kyllä riippuvainen energiajuomista, mutta vastaan silti, että kookoskaakao. Viimeks join sitä miljoona vuotta sitten Jack the Roosterissa, mutta ai että!

5. Facebook vai Twitter?
Enpä ole ikinä Twitteriä käyttänyt.

6. Intohimosi:
Matkailu. Pienemmistä jutuista fyysinen kosketus. Lisäksi mä herään ainakin kerra yössä syömään suklaata n. klo 03 -06 välillä, mut en nyt oikein tiedä, et lasketaanko sitä.

7. Saada vai antaa lahja?
Taikaa lainatakseni, hieman kontekstiriippuvainen kysymys. Mä rakastan antaa ihmisille kaikkia yllärilahjoja ja tuliaisia, jos tosiaan tiedän niiden pitävän niistä, mutta kyllä mä olen aika kakara aina lahjoja saadessanikin.

8. Suosikkikuvio:
Enpäs oikeesti tiedä. Jotkut sulkakuviot, ehkis. Oon aina ollut enemmän teksti, kuin kuvaihmisiä.

9. Suosikkiviikonpäivä:
Keskiviikko

10. Suosikkikukka:
Orkideat on ihan kivoja.

11. Paikka jonne haluaisit matkustaa:
Nyt just huvittais Kuala Lumpur ja Langkawi

12. Lempiruoka:

Japanilainen keittiö, erityisesti lohisushit ja takoyakit, ja sitten kaikki superhyvät pastat ja pihvit ja vaikka mitkä.

Että näin!

Lopuksi voisin vielä laittaa jakoon pari videota.

Käytiin tosiaan Turkissa piipahtamassa meidän opintomatkan aikana, ja tällä reissulla tuli otettua talteen pari videoreportaasia, joissa Essi "Reissumuija" L. kommentoi aina yhtä solidaariseen ja avarakatseiseen tyyliinsä maailman menoa. Jos joku kehtaa alkaa kitisemään jotain rasismihommia, niin vedän kasettiin, daijjut.

Enjoy.

Julkaisematta jää vielä Reissumuijan mietelmät meidän itäisen naapurimaamme asukkaista, mutta säästän itseni hatemaililta ja pidän videon ihan itselläni.

Nyt voisi alkaa valmistautua huomisen koitoksiin (sanakoe, ruotsinkielinen näyttö ja opastus Mannerheim-kokoelmalla).

Seeee ya.

lähdön tuntua

2011-08-12T16:04:00.001+03:00

Käväistiin tosiaan luokan kans reenaamassa opastusta vähän Sunny Beachilta ja yllätyksenä päästiin myös poikkeen vähän Turkinkin puolella Istanbulissa, mikä oli aika awesome. Niin jätti kaupunki etten käsitä (17milj) ja myöskin niin mun ymmärrystäni vastaan sotiva uskonto, etten käsitä.

Mutta en nyt ala reissua sen enempää avaamaan, sillä meillä on se tylsä vaitiolovelvollisuus, mutta hauskaa ja rankkaa oli. Sen verran kiirettä riitti, että rannalle tai humalaan ei kertaakaan ehditty ja yöunet oli keskimäärin sellaista viittä tuntia.

Kuvat saakoon puhua puolestaan:

Vaikeaa oli kävellä Sunny Beachin rantabulevardilla ja käsittää, että tässä on mun tuleva työpaikkani.

Ja työpaikoista mulla jotain jäikin mainitsematta, eli

( jännämusiikkia!)

meikä pääsi Tjäreborgille töihin!

Eli juurikin sinne, minne olen aina halunnutkin! Saatiin tietää keskiviikkona ja fiilikset on sen jälkeen ollut niin käsittämättömät, etten oo oikein vieläkään tajunnut, miten kaikki tulee muuttumaan.

Voin valehtelematta sanoa, että oli elämäni hienoin hetki, kun mun nimi mainittiin Tjäreborgin uusien työntekijöiden listassa.

Nyt vielä kaksi viikkoa koulua ja toivottavasti saan ensi viikolla tietää lähtöpäivän ja kohteen, minne lähden. Vielä olisi tietenkin miljoonakakssataa käytännön asiaa hoidettava ennen lähtöä, mutta tähän asti oon onnistunut ainoastaan suunnitteleen i-podin soittolistaa tulevalle lentomatkalle (...).

Onneksi oon niin käytännön ihminen.

Lisäksi sitten voisin ilmoittaa, että näistä mun blogin päätähuimaavista lukijamääristä (... ...) riippumatta oon päättänyt laittaa tän sivuston jäähylle sitten kun lähden opastamaan, sillä vaitiolovelvollisuus se on sielläkin ja olen sitä mieltä, että anonyymina olisi ehkä hauskempaa kirjoittaa.

Mutta sen nyt näkee sitten.

Nyt mua saa onnitella ja mulle saa järjestää niin monet läksiäiset kuin ikinä haluatte.

JEEEE.

ps. On muuten aika mieletöntä, et mun molemmilla lempibändeillä (Coldplay ja Red Hot Chili Peppers) on samaan aikaan sinkut radiosoitossa. En oikein osaa päättää kummasta pitäis olla enemmän innoissaan!

voi jeevana

2011-07-31T18:30:00.000+03:00

Kävin viikonloppuna kolmessa eri baarissa. Yhdessä olin silmittömän ahdistunut, toisessa mua sanottiin seksikkääksi noita-akaksi ja kolmannessa podin krapulaa juoden omenamehua ja ollen paljon iloisempi kuin kummassakaan edellisessä.

Vaihtoehdot ovat;

A) Pub Cesar, Kangasala

B) Anniskeluravintola Ruma, Tampere

C) Fat Lady, Tampere

Siinäpä pikku pähkinä purtavaksi.

Ja enempää en tietenkään kerro, koska joskus asiat ovat vaan liian siistejä ja hämmentäviä, että niitä voisi laittaa sanoiksi.

Nyt otan lepoa porukoiden ranchilla ja huomenna lähdetään luokan kans Bulgariaan.

Kattellaankattellaankattellaan!

suihkusniikkailua

2011-07-28T22:56:00.002+03:00

Taas kamalaa päristelyä tavaroiden pakkaamisen ja asuntolan siivoamisen kanssa, kun lähdetään viikonlopuksi pois koululta ja meidän huoneisiin majoitetaan joitain kurssilaisia.
Ainoa pikku ero normaaliin kouluun palaamiseen tulee oleen se, että huomisen jälkeen nähdään luokkakavereiden kanssa vasta maanantai-iltana Helsinki Airportilla, kun lähdetään opintomatkalle Sunny Beachille.
Kaikki pikku viisastelijat siellä pöytäkoneidensa edessä varmaankin naureskelee ja ajattelee, että opintomatka olisi synonyymi viikon dokaukselle, mutta eipäs ole! Itsehän nimittäin aion vetää koko reissun nollatoleranssilla alkoholin suhteen ja jättää syntiset tapani Vantaalle.

Mutta ettei tulisi liikaa puhuttua kaikesta kivasta, niin voisin vähän nillittää vastapainoksi esim. hiuksistani. Mähän tosiaan menin ja käsittelin nää hiukseni aika hapoille, ja kuten rakasta opiskelutoverini Oden sanoja lainaten, mun hiusten latvat näyttää siltä että niillä voisi hioa puuta.
Kävin sitten Ideaparkin Hairstoresta hakemassa vähän paikkailevia hiustuotteita ja kampaajatäti sanoi, että jos en halua, että hiukset muuttuu seuraavan pesun jälkeen vaaleanvihreiksi, niin mun täytyy lopettaa hiustenpesu täällä koululla.
Ajattelin, että eihän siinä mitään. Mulla on kuitenkin vielä jäljellä 8 käyntikertaa Valkeakosken uimahalliin ja nyt kun sain päättötyönikin palautettua tänään (!!) niin jää aikaakin käydä salilla ja uimassa siellä.

Lähdin sitten tänään kohti Valkeakosken uimahallia ihan vaan huomatakseni, että se paskauittola on kesälomalla suurin piirtein siihen saakka kun tää koulu loppuu.
No, hetken mietittyäni päätin, että voisin ehkä rottailla itseni Valkeakosken sairaalan suihkutiloihin, jotka bongasin siellä käytyäni ja lähdin ajelemaan sinnepäin.
Matkalla sain kuitenkin vielä paremman idean nähdessäni jonkun miesjoukkueen pelaavan jalkkiskentällä ja ajattelin, että voisin käydä suihkussa kentän pukuhuoneessa.

Laitoin suunnitelman sitten käytäntöön, parkkeerasin auton ja kävelin pokkana pukuhuoneeseen sisälle moikaten tuttavallisesti sen edustalla olevia sällejä, jotka oli laittamassa nappiksia jalkaan.
Pääsin suihkuun, puin pikaisesti päälleni ja olin juuri lähtemässä pukuhuoneesta, kun noin kolmekymppinen kaveri tuli sanomaan mulle, että "ai pelaako tytötkin täällä viel tänään". Jäädyin hetkeksi, mutta koska kaveri jäi selkeästi odottaan multa vastausta, niin totesin sille, että "en mä tullut pelaamaan, vaan asun tossa viereisessä kerrostalossa ja meillä on putkiremppa niin oon erikseen sopinut, että voin täällä käydä suihkussa."
Vastaus kelpasi kaverille ja lähdin tyytyväisenä pois.

Nyt pitääkin sitten alkaa miettimään, että missäköhän sitä pesisi hiuksensa Bulgarian reissun jälkeen. Sairaalaa on kyllä ehdottomasti kokeiltava, mutta pitäisi ehkä keksiä jotain muitakin vähemmän epäilyttäviä paikkoja.
Eli jos tätä sattuu lukemaan joku joka asuu Koskissa, niin annan virtuaalitikkarin sille, joka kertoo missä voin käydä suihkussa ilmaiseksi.

Ja tosiaan, sain siis palautettua päättötyöni tänään ja aloin jo rakastamaan sitä kuin omaa lasta. Onneks saan sen takaisin parin viikon päästä hellään syleilyyni ja ois ihan kiva jos se palautettaisiin hyvien arvosanojen kera.
Lisäksi meillä oli ensimmäiset loppukokeet tänään ja hävettää myöntää, etten osannut sijoittaa Turkkia kartalle vieläkään.

Nyt voisin siirtyä pänttäämään espanjaa huomisiin sanakokeisiin.
Yritän saada viikonloppuna kirjoitettua Äänekoski-visiitistä, mutta en tiedä onko siinä oikeastaan mitään järkeä, kun joka toisen sanan joutuisin kuitenkin sensuroimaan. Mutta hauskaa siis oli ja alkoholi oli aika hyvää, yllättäen. Plus pitää ehkä mainita, että Äänekoskella asuu ehkis Suomen kauneimmat ihmiset.

Oon muuten ehkä fiilannut viime päivinä Robynia koko maailman edestä ja aijjaijai!

Öitä.

iso tyttö jo

2011-07-26T04:14:00.001+03:00

Tää on erittäin pitkälti juuri se kellonaika, jolloin mun pitäisi olla nukkumassa, sillä herätys on 07:45, vaan enpäs ole. Sen sijaan tein päättötyötäni kolmeen asti, ja sen jälkeen yritin nukkua kunnes tajusin olevani liian levoton nukkuakseni.

Mun oli aivan pakko tulla raportoimaan tänne, että mä olen muuttunut.
Mussa on tapahtunut selkeä rationaalinen muutos lyhyessä ajassa ja musta tuntuu, että sitä rationaalista muutosta kutsutaan...

aikuistumiseksi.

Enkä mä nyt tarkoita tällä sellaista vastuullinen omistusasunnon omistava aikuinen -aikuisuutta, vaan sellaista tietynlaista tyyneyttä mikä kasvaa jossain sisällä. Mitä ei ehkä kukaan muu huomaa, mutta siellä se on.

Niinpä ajattelinkin, lähinnä itsekkäästi itseäni varten tulla huutelemaan tänne, että mitä se aikuisuus sitten mun mielestä on.

No, aikuisuus on itsensä takana seisomista, sitä kun on valmis ottamaan vastaan sen kaiken hyvän ja huonon, mitä on omilla teoillaan saanut aikaan.
Aikuisuus on viimeinen paniikkinen vartti ennen deadlinea ja aikuisuus on sovitusta kiinni pitämistä.
Aikuisuus on luottamista itseensä ja maailmaan, ja kyky saada vaikeitakin asioita tehtyä vaikkei haluaisikaan.
Aikuisuus on hymyilyä silloin kun ei hymyilytä (tai sitten se on vaan erittäin aasialaista käytöstä) ja aikuisuus on kyky nauraa maailman kamalimmillekin asioille, sillä nauru on elinehto.
Aikuisuus on empatiaa ja aikuisuus on ymmärrystä väistää ajoissa.
Aikuisuus on kykyä nähdä asioita monelta kantilta ja aikuisuus on sitä, että antaa muillekin siihen luvan.
Aikuisuus on vahingon ja vastuuttomuuden erottamista ja aikuisuus on niiden molempien anteeksiantamista.
Aikuisuus on uusien mahdollisuuksien antamista, itselleen ja muille.
Aikuisuus on arkipäivän kriisinhallintaa ja aikuisuus on täydellistä kontrollinmenettämistä tilanteen vaatiessa.
Aikuisuus on siidereitä ja tupakkaa tuuletusparvekkeella puoli kuudelta aamulla ja aikuisuus on siitä kuusi tuntia eteenpäin autoon nousemista suihkunraikkaana.
Aikuisuus on onnistunutta multitaskaamista facebookin ja töiden välillä.
Aikuisuus on helvetin hienoja ystävyyssuhteita ja aikuisuus on niihin nojaamaan pystymistä, silläkin riskillä että saattaa kaatua.
Aikuisuus on kykyä nauraa itselleen enemmän kuin kukaan muu pystyy nauramaan sinulle.
Aikuisuus on kaikenmaailman poskettomien paskiaisten täydellistä ignooraamista ja eteenpäin jatkamista.
Aikuisuus on hetkestä ilon irti ottamista.
Aikuisuus on kamalan vakavaa tilastotiedettä ja kamalan huonoa vessahuumoria.
Aikuisuus on aikuisuutta ja lapsellisuutta sopivassa määrin yhdistettynä tilanteen mukaan.

Cheers, aikuisuudelle.

happopäissään

2011-07-23T20:18:00.002+03:00

Jahas, katsoppas kun ei ole tullut kirjoitettua. Voisin tietty vedota siihen, että oon ollut niin saatanan kiireinen päättötyön tekemisen kanssa, etten vain ole ehtinyt kirjoittaa, mutta koska olen rehti tyttö, voin vain myöntää, että on vähän laiskottanut.
Kuitenkin, syy mikä mut sai nyt loggautumaan bloggeriin on, ylläri sinänsä, pari viime päivää kestänyt hiuskriisini. Nimittäin hiuksissani on ollut viime päivinä yhteensä enemmän kemikaaleja, kuin Tsernobylissä konsanaan.

Eli siis; keskiviikkona sain päähäni, että olisipa mukavaa olla vähän blondimpi. Päätin sitten ryhtyä torstaipäivänä tuumasta toimeen pakoillessani päättötyön tekoa, ja ostin kaupasta värinpoisto&värjäysvehkeet.
En tietenkään antanut ajatustakaan sille, että meidän koulun vedessä on järjettömät määrät metallia, tai sille, että kun normaalistikin suihkussa käydessä hiukset alkaa vihertää, niin värinpoiston yhteydessä hiukset ehkä saattaisi myös hieman imaista sitä metallinvihreyttä itseensä.
Siksi olinkin vallan yllättynyt, kun hiukset kuivattuani huomasin luvatun tummanvaalean olevankin tämän värinen:

Ystäväni mainitsemasta iän tuomasta charmista huolimatta en oikein lämmennyt vihreenharmaalle hiusvärille ja meinasin vähän itkeä. En kuitenkaan itkenyt vaan fiksusti päätin tekeväni asialle jotain Äänekoskella, sillä sinne suunnattiin Oden ja Joukon kanssa eilen.

Äänekoskella alettiin sitten kiertää järjestelmällisesti kampaamosta toiseen ja kyselemään, että mitä mun kannattaisi tehdä. Joka kampaamosta tuli tietenkin erilainen vastaus, joista mielenkiintoisin oli ehkis se, että kampaaja tarjoutui värjäämään mun hiukset 55€ hintaan niin, että itse juoksisin pesemään värin hiuksistani muualle, sillä hänellä ei ollut aikaa. En taaskaan oikein lämmennyt.

Viimeisessä kampaamossa maailman ihanin parturinainen antoi mulle maailman ihanimman vinkin, eli hän ehdotti, että mun kannattaisi kipaista apteekista hakemaan pussillinen askorbiinihappoa ja liuottaa sen mahtis kuumaan veteen ja sen jälkeen liuottaa happovedessä pääni.

Tuumasta toimeen:

Happokäsittelyn jälkeen hiuksistani ei lähtenyt pelkästään vihreys, vaan myös harmaa väri.
Mä myös haisin likaisilta kolikoilta.

Yllättävää kyllä, musta tuli blondi. Kannattaa myös huomioida, että alla olevassa kuvassa mulla on varsin tyttömäinen mekko päällä.

Whaaaaaat!

Tietenkään en voinut äidille antamistani lupauksista huolimatta hiusteni olla vieläkään, vaan päätin antaa vielä viimeisen silauksen hiussävytteellä, jotta huksissa olisi enemmän kullanhohtoa.

Lopputulos lepää tässä:

Että näin.

Ehkä tähän joskus tottuu.

Erikseen voisin kirjoittaa vielä tästä koko Äänekoskiexcursiosta joku toinen päivä, sillä se on sen tosiaan ansainnut.

Seeeeeee yaaaaaaa, mä jatkan kossubatteryn härppimistä.

kesäkuu filmillä

2011-07-07T22:24:00.004+03:00

Ai ketään ei kiinnostanut edellisen postauksen kuumat miehet?
Mua ainakin kiinnostaa.

Anyways, tänään on ollut ehkä maailman täydellisin keli ja sen kunniaksi päätin pyöräillä kaupungille (joka siis tässä yhteydessä tarkoittaa Toijalaa, ei Tamperetta) kehittään mun filmikuvat. Oon ottanut kesäkuun aikana rullallisen kuvia, ja aion olla niin dorka, että teen tästä kesästä scrapbookin, tosin ilman sellaisia vaaleanpunaisia pitsireunoja yms. muuta huuto-oksennusta aiheuttavaa paskaa. Ihan vaan siksi, että jäisi jotain fyysisiä muistoja, ja siksi, että jos pääsen töihin, niin voisin sitten näyttää siellä niille ulkomaalaisille, että näin meillä Suomenmaalla ja on mulla ystäviäkin.
Kuitenkin, poljin sitten hikipäässä Toijalaan, ja huomasin, että on aivan erinomainen idea öljytä itsensä ennen 9 kilometrin pyöräilymatkaa, nimittäin voitte ihan itse arvailla kuinka helvetin monta kärpästä muhun oli liimaantunut siihen mennessä kun pääsin perille. Aika monta meinaan.
Tuli kyllä sitten rusketustakin, ettei ihan miinukselle jääty.
No, pääsin kuitenkin perille Timon Kuvakaupalle ja oli ihan erityisen hieno hetki kuulla, että yhden rullallisen teettäminen, kuvien USB-tikulle siirtämisen lisäksi, maksaa kolmekymmentävitunyksi euroa. Ihan älytöntä.
Päätin kuitenkin teetättää kuvat, koska joudun olemaan täällä koululla kiinni tämän, sekä ensi viikonlopun, joten ajattelin, ettei kuitenkaan rahaa nyt mene läheskään yhtä paljoa, kuin normaalisti Tampereelle lähtiessä.
Samalla periaatteella menen myös huomenna kampaamolle tasaan hiukset, sekä värjäämään kulmat, että siinähän se säästämislogiikka sitten kuitenkin menee.

Mutta siis, superrandomeja kesäkuvia vuodelta 2011!

Pridehumua

Näin me Taikan kans aina normaalistikin hengaillaan. Taika katselee kaukaisuuteen ja mä näytän myyrältä.

Jouko ja Taika.

Mä rakastan sitä miten Ode tapaa tulla lämpimällä säällä kouluun uikkarit jalassa.

Kylmemmällä säällä sillä on villasukat sandaaleissa.

Meidän backyard ja kuumii böönii.

Oltiin alkukesästä vähän pihatalkoissa luokan kera.

Essi ja Rocky. Koomista sinänsä että tuon koiran nimi tosiaan on Rocky, sillä se on maailman nössöin alaskan malamuutti.

Käytiin Toijalan kaljateltoilla.

Juselius ja Zachary

Pahamaineisia Jenny Woo -reissuja + Oden suu.

Kotiaresti.

Daijjuilua EA-kurssilla.

Outoja aikoja Pyynikillä.

Siinähän se kesäkuu sitten pähkinänkuoressa olikin.

Mä en pysty kun hämmästelemään noita kuvia katsellessa, että kuinka usein mulla oikein on päällä mustia wifebeatereita?
Tulee vähän mieleen yksi hilpeyttä aiheuttanut hetki, kun eräälle kansainväliselle leirille osallistunut tyttö pukeutui koko kaksi viikkoa täysin samoihin vaatteisiin ja haisi pahalta, eikä itse tajunnut sitä ollenkaan.
Loppujen lopuksi vasta projektin vikana päivänä tyttö leirin aikana otettuna kuvia katsellessa totesi hämmästyneenä, ettei ollut näköjään vaihtanut vaatteita kahteen viikkoon.
Oli koko muulla ryhmällä vähän sellainen olo, että älä nyt saatana.
Hankin sitten Cboxin tuohon sivupalkkiin, kun kerran kaikki muutkin, että nyt sitten kaikki kikkelit kiehuen kirjoittelemaan rivoja. Tai lähettään mulle virtuaalisuukkoja tai mitä näitä nyt on.

Nyt lukemaan huomisiin espanjankokeisiin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Voitte olla hengessä mukana kuuntelemalla Las Ketchupia ja vaikka laulaa mukana. Löysin niiden levyn porukoiden levyhyllystä ja ai että, kuinka se on raikannut mun supermicrassani.

nätit pikku valehtelijat

2011-07-06T18:40:00.004+03:00

Risoo aivan käsittömästi, kun kukaan ei katsele Pretty Little Liarseja.
Erityisesti tämän viimeisen jakson jälkeen, kun olisi ihan pakottava tarve päästä jonkun kanssa spekuloimaan juonenkäänteitä.
Ja niille, jotka eivät ole koskaan tästä sopivan b-luokkaisesta high school-murhamysteeri-sarjasta sen tarkemmin kuulleet, niin Wikipedia kertoo näin:

"Pretty Little Liars is an American mystery teen drama television series created by Marlene King. Based on the popular series of novelswritten by Sara Shepard, the show premiered on June 8, 2010 on ABC Family.^[1] The series follows the lives of Aria Montgomery (Lucy Hale), Spencer Hastings (Troian Bellisario), Hanna Marin (Ashley Benson) and Emily Fields (Shay Mitchell), four girls whose clique falls apart after the disappearance of their queen bee, Alison DiLaurentis (Sasha Pieterse). One year later, they begin receiving messages from a mysterious figure using the name "A" who threatens to expose their secrets. At first they think it's Alison herself, but after she is found dead, the girls realize that someone else knows their secrets, — including long-hidden ones they thought only Alison knew.^"

^{Ja kyllä, mä tiedän, että tuo sarja on suunnattu pari vuotta itseäni nuoremmille, enkä enää oikein kuulu sen segmenttiin, mutta minkäs teet. Ja vastapainoksi olen lähiaikoina katsellut turhankin paljon Skinssiä ja myönnän myös itkeneeni Freddien kuoltua.}

Pateettista, jo vain?

Mutta siis, mulla kuitenkin on myös PLL:n koukuttavan juonen lisäksi muita hyviä syitä katsella kyseistä sarjaa.

Nimittäin kolme ehkä mun lemppareinta fiktiivimiestä heti Nuuskamuikkusen, Lostin Sawyerin, OC:n Volchockin ja Roswellin Michaelin jälkeen (joka nyt tosin ei ollut mies, vaan alien).

Pateettista, kyllä vain!

1. Ezra Fitz

Eli siis Ezra Fitz, maailman kuumin englannin opettaja, joka aloitti suhteen oppilaansa kanssa baarin vessassa. Ezra myös tietenkin runoilee ja soittaa monia eri instrumenttejä.

Ja käyttää punaisia skottiruutuisia boksereita.

2. Caleb Rivers

Caleb, koulun pahapoika, joka alunperin punkkasi koulun ilmastointikavana-aukossa (!) ja sivubisneksinä hakkeroi ja vakoilee ihmisiä.

Hanna, if you don't want Caleb i sure do.

3. Toby Cavanaugh

Toby, ihmisten mustamaalaama ja sokean siskopuolensa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutunut slaavilaisen näköinen kuumis. Kyllä, luit oikein.

Puolustukseksi sanoisin, että kyllä Taikakin kuolaa Salkkareiden Aki Nikkisen perään.

another prick at the door

2011-07-05T21:48:00.010+03:00

Havahduin tänään siihen, etten kirjoittanut tänne koko lomallani.
Syy siihen ehkä saattaa olla se, että Mr. Edward A. Murphy on pistäytynyt poikkeamaan luonani useampaan kertaan kuluneiden viikkojen aikana. Eli suurinpiirtein niin, että aina kun luulet kaikkien asioiden kusseen mahdollisimman pahasti, huomaatkin yhtäkkiä kusseesi vielä kaiken lopunkin. Positiivista on se, ettei siinä vaiheessa voi enää tehdä oikein muuta kuin nauraa. Hehheh.

Kuitenkin, jos jotain erityisen fiilailtavaa näissä päivissä on ollut, niin se on tämä:

Oikeus voitti ja Auer vapautettiin.
Itsehän olen siis ollut aina sitä mieltä, että ko. henkilö on ollut syytön kaikkiin syytöksiin.
Nyt vain odotan innolla, kuinka paljon rahaa naiselle korvataan istutuista 600 päivästä ja järkyttävästä mediahöykytyksestä. Itse toivon kovasti, että kaikki iltalehdet ajautuisivat tapauksen myötä vaikkapa konkurssiin, mutta ehkä se ei kuitenkaan mene ihan niin.

Ja jos nyt pitäisi kuitenkin laittaa pari kuvaa lomalta, ja sen tarjoamista ~~muutamista~~ hyvistä hetkistä.
Olihan niitä kuitenkin, vaikka nillitykseni ei sellaista kuvaa ihan annakaan.

Poikien käsitys hedelmäisestä boolista.

Pyynikkiawesomeness.

Tehtiin ex tempore -ratkaisu ja lähdettiin juhannusaatoksi katselemaan porukalla juhlintamenoja Himokselle. Eli suomeksi; istuttiin kalliolla, arvosteltiin ihmisiä pilkallisesti ja odoteltiin jos vaikka joku alkaisi tappelemaan.
Yksi kunnon tappelu oli, ja oli sitten vielä toinenkin, mutta sitä ei lasketa, koska siinä oli yksi känninen tyttö kolmea poliisia vastaan. Aika tylsää jengiä, siis.

Loman todelliseksi highlightiksi jäi reissu Helsinkiin sateenkaarikansan kesteihin. Liftasimme siis jälleen uskomattoman tyylikkäästi Taikan kanssa pääkaupunkiseudulle kannustamaan mun hiroutani Odea, joka oli noita puistorientoja juontamassa, ja ehkä myös hieman rellestimme itsekin siinä sivussa.
Erityisesti sydäntä lämmitti Oden lisäksi myös PMMP:n järkkyhyvä keikka, josta tosin en paljoa mitään nähnyt persejalkaisuuteni vuoksi. Sen sijaan näin miljoonia saippuakuplia, joista Kaisaniemi täyttyi keikan ajaksi ja se oli aika mahtista.

Siinäpä ne tärkeimmät.
Ja mikäli joku ei ole vielä sattunut kuuntelemaan Studio Killerssien ensimmäistä sinkkua, niin nyt on sen aika, sillä minä ainakin meinasin itkeä ilosta, kun kuulin tän radiosta ekan kerran pari kolme viikkoa sitten.
Kuitenkin oon aina syvällä sisimmässäni tiennyt, ettei Teemu voisi jättää mua tähän kylmään maailmaan yksin.
Ja Studio Killershän on jotain melkein yhtä mahtavaa, ellei joillain mittakaavoilla vielä mahtavampaakin, kuin The Crash. Ja tän biisin sanoitukset ovat myös jotain ihan käsittämättömän siistiä;

"So you can play karate
You thick illiterati
I'm a black belt in life
So go home to your ugly wife"

Good times lie ahead, eikö niin?

liekeissä, pannaan menee!

2011-06-17T12:30:00.005+03:00

Tulin puolisen tuntia sitten Valkeakosken sairaalalle venaan lääkäriaikaani ja yllätyksekseni kuulin lääkärin olevan reippaasti myöhässä. Sinänsä en yllättynyt, sillä mulla piti olla tää lääkäriaika jo pari viikkoa takaperin, mutta päivää ennen tohtoriaikaani mulle soitettiin, että kaikki MRI (?) -lääkärit ovat lomalla/poissa, joten mun tuloksia ei voida lukea. Selkkis!

Koulu loppui tänään ja siirryttiin tosiaan etäviikoille. Lomalle lähtemisen kunniaksi päästiin vähän reenaan ensisammutusta ja oli oikein mukavaa.

Jauhesammutus meni hyvin, paitsi että jauheet loppui kesken. Syy ei siis ollut itse sammuttajassa.

Sitten kokeiltiin vähän peitesammutusta ja se meni jo paljon paremmin, mun vajaavaisesta pituudesta huolimatta.

Videolla kuuluva mystinen naisääni kuuluu Essille.

Loppuun voisin vielä jatkaa tuota eilen aloittamaani biisihaastetta, eli
"day 02 - your least favorite song"
Tää oli jo hieman vaikeampi, koska käytännössä kitisen aina lähes kaikesta musiikista mitä kuulen. Jos joku pitäisi valita tällä hetkellä radiossa soivista biiseistä, maailman kamalimman renkutuksen pokaali menisi ehdottomasti Alexandra Stanin Mr Saxobeatille. Mutta vielä on jotain kamalampaa, jotain mikä saa aikaan lieviä tappamisenhaluja ja itsemurha-alttiutta. Kiitos Lauri Tähkä ja Elonkerjuu hajoamisestanne, nyt voi Suomea kutsua taas hyvivointivaltioksi.

Perään voisin vielä laittaa kolmannenkin päivän biisin, sillä mun lääkärini ilmeisesti on todella myöhässä.

"day 03 - a song that makes you happy" :

Näitä on tosi monia, mutta Kim Herold yllätti tänä keväänä ja volyymi/happiness-taso nousee autossa aina kun radiosta pärähtää tämä:

Siinä oli aika monta videota.

Kivaa viikonloppua kaikille, tänä iltana Kaleva suorastaan räjähtää, kun Juselius ja Zachary juhlii tupaantuliaisiaan. Eikä mulle ole vieläkään lahjaa Jussille. Damn.

kilometripostaus

2011-06-16T23:46:00.000+03:00

Nyt alkaa olla asuntolan huoneet siivottu ja tavarat pakattu, niin huomenna päästään lähtemään etäviikkojen a.k.a kahde viikon loman viettoon. Mä en oo tosin jaksanut innostua asiasta yhtään niin paljoa kuin useat luokkatoverini, enkä suoraan sanottuna pitäis yhtään mitään lomaa jos saisin päättää. Mua ahdistaa ajatella, miten vähän tätä koulua on enää jäljellä ja haluisin ottaa tästä ajasta nyt kaiken irti, minkä vaan pystyn. Tutuu vaan jotenkin kamalan orvolta lähteä Tampereelle kahdeksi viikoksi, jotenkin oon vaan alkanut jo henkisesti irtautumaan koko kaupungista.
Lisäksi yksi mun luokkakaveri kysyi multa tänä iltana, että koenko eroahdistusta lomalle lähdön takia, ja mun oli pakko myöntää tuntevani. Tosin olo parani, kun se sanoi ymmärtävänsä mua, etenkin kun en olisi sitä juuri sen suusta odottanut.
Yksi osasyy näihin melankolisiin fiiliiksiin on myös sään lisäksi pikku dagen efter, joka on riivanut mua koko päivän. Ja jotta saataisiin selvitettyä mihin se juontaa juurensa, on palattava eilisiltaan.

Eli siis.
Täällä on nyt pari-kolme päivää putkeen ollut todella, todella masentava sää, ja kun täällä on masentava sää niin sen todellakin huomaa. Kukaan ei oikein jaksa tehdä mitään, porukka jumittaa, kaikki nukkuu ja niin poispäin. Sen huomaa ihan älyttömän selkeästi joka kerta, ja se on tavallaan myös aika hassua, sillä en usko, että kaupugissa samanlaista sadepäivän masennus-efektiä tulisi niin helpolla.
Mutta siis, eilinen meni juuri niissä fiiliksissä; päästiin koulusta jo kolmen maissa, kun meidän opettajaakin väsytti ja seuraavat 5 tuntia meni torkkuessa, tupakalla roikkuessa, uuden blogin teossa (!), irc quoteseja lukiessa yms muussa vetelöinnissä. Kahdeksan aikaan kuulin sitten juorun, että meidän toisesta solukämpästä on porukkaa lähdössä ex-tempore bailaamaan Helsinkiin, kun yksi meistä oli lähdössä tekemään työvuoroa kyseiselle klubille.
Pistin puolessa tunnissa itseni valmiiksi, ängin ylimääräisenä autoon ja lähdettiin kohti Helsikiä arvaillen oltiinko nyt toteuttamassa maailman parasta vai huonointa ideaa. Ja sehän siis oli maailman paras idea.
Maksettiin klubille sisäänpääsyä pari euroa ja saatiin järkkymäärä drinkkilippuja käteen, eli terhakka keskiviikkokänni oli tosiasia.
Sen saattaa myös huomata illan aikana kertyneestä kuvamateriaalista ja mikäli äiti haluaa vielä säilyttää mielikuvansa siitä, että olisin jotenkin aikuistunut, niin suosittelen passaamaan näiden kuvien katselun.

Ja kuorrutukseksi päälle mun ehdottomat lempparikuvani:

Voi herranjumala.

Takaisin Päivölässä oltiin joskus kuuden aikaan aamulla, ja kahden tunnin yöunien jälkeen oli helppo mennä ruotsin suulliseen kuulusteluun. Jaa, jag är i bakfull. Ihme kyllä, sain kaikki vastaukset oikein ja lisäksi sain vielä parista muusta näytöstä arvosanoiksi 5 ja 4 (asteikolla 1-5), eli ei ollut ollenkaan turha päivä. Eikä ollut siis tosiaankaan myöskään turha yö, mä en muista milloin olisi viimeksi ollut noin hauskaa baarissa.

Loppuun voisin vielä minäkin lisätä tämän biisihaasteen, kun kerran kaikki muutkin.

Jospa vaikka saisin tehtyä sen ihan loppuun saakka, vaikka epäilen sitä vahvasti. Vielä vahvemmin epäilen sitä, että lukeeko kukaan enää tämänkään vertaa näitä lyijynraskaita postauksiani tähän ryhdyttyäni.

No ayways;

day 01 - your favorite song

day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year

Voisinkin aloittaa heti vaatimattomasti lempibiisistäni. Mä kuulun yleisesti siihen ihmisryhmään, jotka kuulevat uuden biisin ja sitten innostuksissaan kuuntelevat sen niin loppuun, että korvat vuotaa verta. Tälläisen biisinraiskauskohtauksen uhriksi on viime aikoina joutuneet muun muassa erinäiset Lykke Lin biisit, sekä myös Mobyn uudemman tuotannon helmet.
Kuitenkin, yksi biisi on yli muiden, eikä sitä voi koskaan soittaa loppuun. Siinä on maailman hienoimmat lyriikat, nätein melodia, joka saa mut usein itkemään, ja aion ehkä ottaa myös tatuoinnin biisin inspiroimana.
Lisäks siitä on monta hienoa versiota, ja mun lemppariversioni on tullut tunnetuksi OC:sta, ylläri. Eikä muuten ole musiikkivideokaan hassumpi.

Ja jos mä sen tatuoinnin ottaisin, niin sillä olisi ehkä jotain tekoa tämän säkeistön kanssa:

" Some are like water, some are like the heat
Some are a melody, some are the beat
Sooner or later they all be gone
Why don't they stay young?
It's so hard to get old without a cause
I don't want to perish like a fading horse
Youth is like diamonds in the sun
and diamonds are forever. "

Tatuointi saa tosin odottaa vielä hetken, sillä suunnitteilla on myöski ithaca -tatuoinnit nilkkoihin, sekä iata-koodit kylkeen ja priorisoin ne edelle. Kyllä on tämä postaus äidille mieleen, on.

Nyt vois jo melkein mennä nukkuun, niin saisi vielä unta ainakin 6 tuntia.

Huomenna meillä on luvassa ensisammutusta ja kriisinhallintaa, ja sitten menen lääkäriin kuulemaan mitä magneettikuvaukset sanoo mun lantiostani.

Näkyy, öitä.

hjälpa mej

2011-06-14T19:48:00.003+03:00

Voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, että mitä kivaa vois ostaa poikaystävälle synttärituparikombolahjaksi? Ja ennen kuin kukaan ehtii ehdottamaan boksereita ja tai jotain pikkutuhmaa penispastaa, niin voisin ilmoittaa, että lahja ei siis saa olla:

- vammapikkutuhma, eli ne päältä syötävät alusvaatteet
- tylsä, say no to books
- liian äijämäinen, grillaus on tyhmää
- liian poikamainen, sillä itsehän en tykkää pleikkareista
- lahja, jonka oikeasti ostaa itselleen, vaikka väittää sen olevan poikaystävälleen (lähes kaikki hierontaan liittyvät tuotteet)
- tupareista huolimatta liian aikuismainen, tyyliin Vallilan verhot
- tupareista huolimatta liian käytännöllinen, vaikka pölypussithan ovat kaikkien toivelahjalistoilla
- tupareista huolimatta myöskään liian hahhahhassunhauska eli tälläinen
- eikä muutenkaan mikään sata kertaa kulutettu lahjaidea, kuten uusi parfyymi, dvd-boxi, lahjakortti, piikkimatto, jalkapallo, koru tai Aku Ankkojen vuosikerta vuodelta 1967.

Eli siis, niinkuin tarkkaavaisimmat saattoivat jo huomata, mulla alkaa oleen hienoinen paniikki Jussin synttäri&tupari-lahjan kanssa. Etenkin kun sen ja Zacharyn tuparit ovat perjantaina, ja Juseliuksen synttärit tosiaan oli jo melkein kuukausi taaksepäin.
Eli suoraan sanottuna tunnen itseni aika surkeeksi tyttöystäväksi.
Nyt vaan aivot lyö jo useampaa viikkoa ihan täysin tyhjää, joten kaikki avunannot otetaan vastaan. Tämähän on myös Jussille itselleen mahtava tilaisuus kommentoida tähän anonyymisti haluamiaan lahjavaihtoehtoja. Tee se.

Ja niinkuin ehdin jo aikaisemmin mainitsemaan, niin siis Zacharyllehan mulla on tosiaan on ihan huippuhieno lahja, ja ehkä vielä hienompi mulla on Taikalle, joka rantautuu kohtapian Suomeen ja oon siitä aikas fiilareissa.
Tekisi mieli esitellä ne lahjat täällä, mutta yllätys saattaisi sitten ehkä olla vähän pilalla, joten tyydyn kehuskelemaan lapsekasta kekseliäisyyttäni pelkästään luokkatovereilleni, jotka sitä on jo koko alkuviikon joutuneet kuuntelemaan. Tänään myös opettajani joutui Taikan tulevan synttärilahjan esittelyn kohteeksi ja keskeytti mut toteamalla mun olevan lyijynraskas ihminen. Kertoo ehkä jotain siitä, kuinka hyvin osaan pitää innostukseni kurissa.

Mutta siis, auttakaa mua, niin voitte samalla kerätä vähän itsellenne hyvää karmaa.
Tai kertokaa vaan mitä kivaa yleensä hankitte miespuolisille henkilöille lahjoiksi, niin voin sitten apinana matkia perässä.
Danke.

mitäs tässä, ritari ässä

2011-06-12T21:02:00.005+03:00

Palasin justiinsa viikonlopun jälkeen asuntolalle ja oli ollut täällä taas kuulemma niin hyvä meno, etten ehkä enää ikinä poistu täältä, kun aina missaa jotain hauskaa.

Kuitenkin, asiaa enempää avaamatta, voisin kertoa, että viime viikolla oli tosiaan Finnmatkojen ja Tjäreborgin työhaastikset ja molemmista jäi ihan hyvä maku suuhun, eli uskon ainakin jotain töitä saavani syksyllä. Yritän hirveästi olla ajattelematta asiaa, sillä vastauksien saaminen kestää vielä monta viikkoa, enkä kuitenkaan halua elätellä turhaa toivoa, jos sitten jotain meneekin taas pieleen (check Kreikan au-pair-reissu), mutta en oo mitenkään voinut välttyä jo hieman mahdollisten tulevien läksäreiden mehustelulta ja suunnittelulta. Haluaisin läksäreiksi varata saunatilat jostain Tampereen keskustan läheisyydestä ja oon ihan helvetin järkyttynyt niiden hinnoista, että mikäli jollain on hyviä ehdotuksia bileiden miljööksi, niin kertokaa.

Muuten en oikein nyt keksi tähän hätään mitään erikoisempaa raporttia kuluneilta päiviltä. Viikonloppu meni aurinkoa ottaessa, UKK-Instituutin rannalla olleissa reiveissä roikkuessa ja lauantaina tehtiin ex-tempore mökkiretki Jussin kanssa. Tästä löytyy tällä kertaa oikein kuvamateriaaliakin, sillä kävin noutamassa Gigantin huollosta kamerani perjantaina. Sinne mennessä olin suunnitellut roima kasan argumentteja ja solvauksia Gigantin työntekijöitä kohtaan, mikäli en saisi kameraani huollettua takuun piikkiin ja yllätys oli aika suuri, kun takuukaveri vaan antoi kameran mulle käteen ja ilmoitti, että mitään kuluja ei tullut. Ei edes kuljetuskuluja. Syy selvisi, kun katsoin kameran mukana tullutta huoltoselvitystä;

"Kameran akku oli tyhjänä.

Akku on nyt ladattu."

Poistuin vienosti hymyillen ja hieman ehkä hävetti.

Mutta siis, sitä kuvamateriaalia:

Lovely tuo mun kesäzombi-kuvani.
Nyt pitäisi mennä hakkaamaan päähän vähän ruotsia, sekä lentoliikenteen IATA- ja ICAO-koodeja, joita siunaantui opeteltavaksi toista sataa kappaletta.
Ja ettei pääsisi unohtumaan, niin taiteilin tuossa Zacharylle aikas hienon tuparilahjan poikien kekkereitä varten, ai että kun olen ihana ihminen.
Katsellaan!

tasoitusta viheriöllä

2011-06-06T19:41:00.002+03:00

Tänään on ollut ihan järjettömän hyvä päivä, ja ehkä vielä sitäkin parempi jollei laske mukaan aamuista koulukriisiepisodia;
meillä oli tälle päivälle aikamoinen kasa deadlineja erilaisten näyttöjen kanssa, ja tietenkin piti niiden tekeminen hieman viime tippaan, eli osittain myös eilisiltaan. Eilisilta kuitenkin oli aika levoton ja sain suurimmaksi osaksi kaiken tehtyä, mutta lauantai-sunnuntai välisenä yönä sain unta palloon vaan kolme-neljä tuntia (myös kyseisten ammattinäyttöjen takia), joten päätin sitten fiksuna tyttönä mennä nukkumaan jo puoli kahden maissa illalla. Tarkoituksena siis oli herätä tänä aamuna kuuden aikaan kertaamaan ja vähän leikkaamaan& limaamaan, mutta kas kummaa: heräsin siinä kymmenen yli kahdeksan ja lievästi ilmaistuna jouduin pistämään vähän liikettä punttiin tajutessani, että tunnin alkuun eli absoluuttiseen dedikseen oli aikaa enää minimaaliset 50 minuuttia.
Sain hommat kuitenkin kiirepärinöissäni jotenkuten valmiiksi aamulla ja selvisin pelkällä säikähdyksellä, eli mun ei tarvinnut vielä esittää omia töitäni, vaikka olinkin henkisesti valmis jo pahimpaan, luojan kiitos.
Anyways, en voi loppupeleissä ihmetellä muuta kuin omaa laiskuuttani ja sitä, kuinka saatanan nopeasti ihminen pystyy toimimaan nukuttuaan pommiin? Se on oikeasti ainakin omalla kohdallani ihan mieletöntä, tyylillä 3 sekunnissa vaatteet päälle ja 6 sekunnissa ovesta pihalle hampaat pestyinä. Hitto kun vois olla aina niin tehokas.

Lisäksi saatiin aamupäivästä tietää, ketkä pääsevät tuleviin Tjäreborgin, sekä Finnmatkojen työhaastatteluihin ja olo oli ihan mielettömän helpottunut, kun kuulin oman nimeni sanottavan molempien kohdalla. Huomenna sitten on Tjären työhaastis, enkä ole ainakaan vielä tajunnut alkaa tilaisuutta jännittämään, mutta eiköhän se olo sieltä viimestään huomenaamuna hiivi esille. Pitäkää mulle peukkuja, niin voin sitten vastineeksi lähettää hyvää energiaa/leipoa kuvitteellisia pullia/antaa virtuaalisuukon tai jotain muuta vastaavaa lässynläätä. Eli pitäkää mulle nyt vaan peukkuja, saamatta siitä mitään vastineeksi.

Iltapäivällä käytiin sitten luokan kans vähän svingaamassa Tawast Golfilla, ja homma meni suurinpiirtein niin, etten ehtiny kissaa sanoa, ennenkuin mulle lykättiin green gard käteen. Ja golfvaatteet, konjakkilasi, kuubalainen sikari, uusi Porsche ja kourallinen timantteja.

Onneksi oon niin näppärä tyttö, että keskityn aina oleelliseen.

Golffireenin jälkeen lähdettiin vielä Essin kans pyöräillen kauppareissulle, eli kilsoja kertyi ainakin 18 ja mun peppu huutaa sen verran hallelujaa, että saatan huomenna hieman kiemurrella koulutunneilla. Mutta oikeasti, säälittävää ehkä, oon tosi ylpeä itsestäni, että sain raahattua itseni pyörän päälle! En oikeasti edes muista milloin olisin viimeksi pyöräillyt noin paljoa. Viime kesäisetkin pyöräilyt oli lähinnä tälläisiä kotoa töihin-töistä terdelle-terdeltä tasapainotellen kotiin -tyyppisiä ratkaisuja, eikä niinkään kunnon urheilua.

Mutta siis, ihan mahtis päivä ja on mukavaa, kun kaikilla on niin kesäiset fiilikset.
Nyt lähden hakemaan pyykit koneesta ja taas näyttöjen kertailua loppuillan ajalle.

Vielä yksi biisi, mikä on tarttunut mun päähän Essiltä ja missä on ehkä universumin siisteimmät lyriikat;

tack och adjö!

uudet hiukset trallallaa

2011-06-05T22:27:00.010+03:00

Tosiaan, kävin perjantaina GloHairissa napsiin vähän hiuksia ja kerrankin voin sanoa olevani oikein tyytyväinen lopputulokseen, eli SNAP vaan Taikalle ja Taikan hieman skeptiselle kommentille:

"nähdään sitten kun tuut kiukkusena kotiin ja alat saksimaan tyytymättömänä hiuksiasi paperisaksilla."

Oon useammankin kerran käynyt parturoimassa itseni GloHairin hiusmuotoilukoululla, ja saanut sieltä hieman vaihtelevia tuloksia, mutta tällä kertaa kyllä oikeasti kannatti, sillä leikkaus maksoi vain 14 euroa ja hinta-laatu-suhde on tosiaan ihan överihyvä. Lisäksi päätin vielä lauantaina pakoilla hieman kouluhommia, eli ostin Garnierin värinpoistosetin ja pistin kotiväriä hieman päähän. No, ei niistä ihan suklaanruskeita tullut, mutta ei luojan kiitos vihreitäkään.

Mutta siis, pikemmittä puheitta:

Hiukset toiselta sivulta

ja vähän toiselta

ja sitten vielä edestä.

Miljöön kuville tarjoaa meidän porukoiden ranchi, ja daijjut ilmeet tarjoan minä.

Hyvästi kihartimen kanssa pelleilyt, otsisletin kanssa tappelut ja aamuiset kiireponnarit.

Nyt takaisin opastusten vääntämisen ja tulevan unettoman yön pariin,

katsellaan!

ps. Imogen Heap on ehkä mun elämäni rakkaus.

oijoijoi

2011-06-03T10:05:00.000+03:00

Lähden tästä hetken kuluttua kaupungille brunssille itseni kanssa, ja sen jälkeen kampaajalle. Ja oon ehdottoman varma, että juuri tämä kampaamokäynti muuttaa mun elämäni suunnan, avaa mulle uusia ovia, kasvattaa ja tukee mun identiteettiä, sekä tekee musta seksikkään ja 10 kiloa laihemman kissan.

Ja vielä mun ehdoton kesäbiisini, niin tässä olis ehkä täydellinen aamu:

Nähdään sitten kun mun hiuksia ei saa enää ponnarille.

city me

2011-06-02T20:18:00.006+03:00

Mun oli alunperin tarkoitus pyhittää tää päivä kokonaan koulujutuille, mutta sitten kävi niin, että päätin vähän nukkua univelkoja pois, ja heräsin hieman ennen seitsemää illalla. Nyt sitten pitäisi saada tehtyä miljoonakakssataa erilaista projektia, joiden deadlinet on maanantaina, mutta sen sijaan löydän vaan itseni uudelleen ja uudelleen lukemasta Corn Flakes -paketin tuoteselostetta ja katsomasta South Parkeja ja Family Guyta. Voisko joku auttaa ja kerto pari hyvää vinkkiä, miten saada itsensä muuttumaan tehokkaaksi silloinkin, kun ei millään jaksa?
Kiitos.

Ja sitten se uusin South Park -jakso, City Sushi. En saanut mistään käsiini pätkän embed-koodia, joten click click ja there you go:

South Park: City Sushi - Watch Online | X Episodes

Sitten voisin ehkä vielä myös määkiä siitä, että vein mun kamerani Gigantin huoltoon varmaan kaksi kuukautta sitten, jolloin ne lupaili korjaavansa sen kahdessa viikossa, eikä vieläkään ole mitään kulunut.
Ja lisäksi mun alakerran naapuri vois lopettaa tuon non-stop-pivenpolttonsa, tai ainakin siirtyä ulkotiloihin. Ei mua se niin haittaa, että rappukäytävässä haisee, mutta nyt se imelä haju on löytänyt jotakin kautta tiensä munkin asuntoon ja mua vituttaa. Ja jollei tämä vielä riitä, niin pientä kismitystä aiheuttavat myös kadonneet aurinkolasini, olematon itsekurini, haluni mennä ostamaan ABC:lta Hesen juustoaterian vs. juustoaterian sisältämät kalorit, koko viikon kestänyt krooninen väsymys, mun haaroista hajonneet lempifarkkuni, sekä ikävä viime kesänä varastettua pyörääni kohtaan. Että terveisiä vaan sillekin subutexnistille, joka nyt kruisailee mun rakkaalla menopelilläni ympäri Tesomaa, kiitti näistä.

Mutta nyt siis opiskelemaan Madeiran kulttuuria ja kirjoittamaan ruotsia, ja mikäli jollain on haluja tulla auttamaan näiden tekemisessä niin welcome.

long time no see

2011-05-31T00:47:00.001+03:00

Meillä loppui viime torstaina niin sanottu stressinsietojakso, ja nyt olen viikonlopun lepäämisen jälkeen palannut koululle todetakseni, etten enää tiedä mitä tehdä vapaa-ajalla.
Viimeiset viikot on puurrettiin yhtä suurta projektia sellaiseen tahtiin, että herätys oli aamulla kahdeksalta ja päivä loppui yöllä yhden maissa, ja mikäli päivään ilmaantui yhtäkkiä pari tuntia vapaata, niin kustiin porukalla hunajaa ja otettiin päikkärit.
Tänään koulu loppuikin sitten jo varttia vaille kuuden maissa ja mä oon ollut ihan hukassa. Ei sillä, etteikö tässä olisi tekemistä ihan riittävästi tällekin viikolle, mutta mua vaivaa kun ei ole sitä stressipainostusta työntämässä mua tekeen niitä juttuja. Voin siis yhtä hyvin tehdä ne vaikka huomenna. Tai ylihuomenna. Tai vaikka loppuviikosta, kun keskiviikkona pääsee jo pitkän viikonlopun viettoon. Herranjumala, mitä löysäilyä.

Lisäksi voisin yrittää viime tingassa vielä alkaa vääntämään itseäni kesätikkiin, nyt kun on taas aikaa käydä vesijuoksemassa ja vaikka koulun punttiksella, jos oikein innostuu. Kuluneen kuukauden aikana oon saanut aika mukavasti pahoinpideltyä itseäni ylettömällä määrällä energiajuomaa, sekä Atrian jauhelihalätyillä, ja naamakin näyttää sen mukaiselta. Eli paisuneelta pullataikinalta.
Joten kun luokkakaverini kaavaili tänään spartalaista diettiään, niin päätin ainakin yrittää joinia seuraan. Kunhan vaan löydän ensin kadonneen itsekurini ja saan kiinni karkuun lähteneen urheltamisintoni.

Mutta siis, mikäli jotakuta kiinnostaa nähdä, mitä kaikkea täällä Tarttilan maalaiselon sykkeessä on viime aikoina tapahtunut, niin check this out bitches:

Käytiin Hämeen linnassa ja totesin, että tulkkaaminen ei oikein ole mun juttu.

Eikä tainnut olla opettajankaan mielestä.

Grillattiin yks lauantai, kun jouduttiin jäämään kouluun kiinni viikonlopuksi. Kyllä, kouluun kiinni. Aika inttimäistä, jo vain?

Välillä ollaan myös hengattu ulkona ja haukuttu kaikkia muita paitsi toisiamme.

Ja lisäksi on myös reenattu koreografioita ja tehty puutöitä. Jos et tiedä, miten nämä kaksi asiaa pitäisi yhdistää matkaoppaan opintoihin, niin hae Päivölän Opaskouluun voittajien joukkoon ja opi.

Yksi viikonloppu kuskasin sitten Kuusamon, Lappeenrannan ja Oulun keltanokat tutustumaan Tampereen yöelämään.

Lopulta koitti viikkojen uurastuksen kliimaksi, eikä vastaavanlaista kansanjuhlaa/lavataidetta olla koskaan nähty/tulla näkemään.

...eikä myöskään tämän kyseisen kliimaksin jälkeisiä kalsarikännejä.

Että siinä varmaan kaikki tärkeimmät.

Mulla on oikeesti hämmentävän kiva koulu.

Ja vaikka tuon äskeisen stressikauden aikana meinas välillä pää räjähtää, niin en silti voi valittaa.

Loppuun vielä yks ehkä siistein versio lennolla annetuista turvaohjeista ja sit nukkuun.

Öitä!

yksi pikku vastalause

2011-05-29T18:27:00.011+03:00

Pohjustukseksi tälle postaukselle voisin kertoa, että oma pikku mussukkaiseni Juselius täytti viime viikolla 21 vuotta, ja eräänä päivänä sitten selailin Jussin facebookin wallia, kun silmiini osui halpamaisella tyylillään muista onnitteluista erottuva keskustelunpätkä:

Taika

onnneeee jussi! toivottavasti katri on leiponu sulle paljon kakkuja munkin puolesta!

25. toukokuuta kello 15:02 Tykkää Näytä kaverisivu

Jussi kiitsa! harmi vaan että katrin keittiössä leivotaan jussia turpaan!
25. toukokuuta kello 15:18 · Tykkää
Taika ‎:DDD katri sais alkaa käyttäytyyn ja työntää kätensä pullataikinaan niinkun oikeen emännän kuuluu.
25. toukokuuta kello 15:21 · Tykkää
Jussi niinpä, oppis olemaan!
25. toukokuuta kello 15:23 · Tykkää

Tästä suivaantuneena päätin rientää puolustaan itseäni, jonka jälkeen minuun kohdistettiin vain lisää perättömiä väitteitä, sekä aiheettomia solvauksia:

Katri ANTEEKSI NYT VAIN MUTTA ITSEHÄN OLEN OSALLISTUNUT N.250 PULLAN LEIPOMISEEN TÄLLÄ VIIKOLLA ÖHÖM

torstai kello 1:16·Tykkää
Taika eli tää meinaa sitä, että kaikki muut leipo ja sä salaa pihistit pullataikinaa omaan suuhus jonka jälkeen sulle tuli paha olo ja liukenit paikalta.
torstai kello 11:27·Tykkää
Jussi "osallistunut", ei mitään koemaistamisia lasketa hei
torstai kello 14:56·Tykkää

Joten, haluaisin nyt puhdistaa maineeni, sekä todistaa syyttömyyteni edellisiin väitteisiin.

Seuraava kuvamateriaali on ennennäkemätöntä todistusmateriaalia ja kuvat ovat otettu aidon tilanteen yhteydessä.

Että tervehdys, Taika ja Jussi!

Voi kuinka ihanasti tuo kusenkeltainen lamppuvalaistus hyväileekään kalpeata ihoani.

Nämä kuvat ei olisi ehdottomasti koskaan päässeet intternetteihin, ellei tilanne olisi käynyt näin epäreiluksi minua kohtaan.
Jussin turpaanleipomis-syytteisiin, sen sijaan, en ota mitään kantaa.

Eli nyt kun tarinan konnat ovat kiikissä, voinkin sitten hyvillä mielin vetäytyä taas epäsosialisoimaan huoneeseeni.

Ja huomenna voisin sitten harkita tekeväni ihkaoikean postauksen.

Kattellaan!

monta karvaa

2011-05-14T18:24:00.002+03:00

Kesä tulee, ja tuo tullessaan ärsyttävien hyönteisten mukana erään toisenkin lieveilmiön.
Nimittäin sen, että minä alan kaipaamaan kampaamoon pääsyä ja totaalista muutosta hiuksiin, mikä tällä kertaa olisi näiden talven aikana puolipitkiksi kasvatettujen hiusten lyhyeksi leikkaaminen. Tässä vaiheessa pystyn jo kuulemaan päässäni Taikan, Julian, ja äidin tuskaiset huokaukset, sillä yleensä he edustavat sitä kohderyhmää, joka kampaamokäyntieni jälkeen joutuu kuuntelemaan seuraavat pari päivää kiukutteluani, sekä uhkailujani haastaa viimeisin kampaaja käräjille.
Mutta anyways, tällä kertaa mulla on hiustenleikkaukselleni aikuismaiset, tarkkaan harkitut, sekä käytännön syihin pohjautuvat perustelut! Eli;
mä kyllä rakastan pitkiä hiuksia, enkä koskaan pääse eroon pitkät,tummat kiharat- fetissistäni, mutta totuus kuitenkin mun kohdalla on se, etten osaa tehdä hiuksiini edes lettiä. Ja olen kuitenkin menossa ammattiin, jossa hiuksia joutuu pitämään kiinni aina töissä (ja hikisen työpäivän jälkeen myös esteettisistä syistä vapaa-ajalla). Lisäksi, jos mä yritänkin tehdä itselleni mm. kiharoita piipparilla, niin lopputulos yleensä on se, että meinaan alkaa itkemään ja loppupeleissä Jussi joutuu opettelemaan kihartimen käytön. Ja siis näinhän on jo käynyt.
Muutenkin, töissä tulee olemaan helvetin kuuma pitkän letin kanssa, ja etenkin koska vaarana on se, että saatan myös päätyä vaikkapa Bamseksi tai Bernieksi tai Lolloksi Tjäreborgille tai Finnmatkoille.
Lyhyet hiukset olisivat siis kaikin tavoin paljon näppärämmät.
Ja nää pidemmät hiukset tekee mun sitäpaitsi läskin näköiseksi. Ja se se tärkein syy onkin.

Ainoa ongelma tässä muuten niin järkevässä ja johdonmukaisessa suunnitelmassani on se, etten tiedä millaisen lyhyen mallin haluaisin. Kaikista eniten mun tekisi mieli vetästä toinen puoli siiliksi ja jättää toinen pitkäksi, mutta se on hiukan liian repäisevä töiden saannin kannalta.Toisaalta haluaisin ihan älyttömästi sellaisen kevyen, lyhyen, pehmeän ja naisellisen surffitukan. Esimerkiksi vaikka joku näistä:

Aaaww. Himoitsen tota raskaampaa otsista. Ja tuo suklaanruskeakin olisi tosi nasta väri, mutta turha edes haaveilla sellaisesta, koska mulla ei kuitenkaan ole varaa käydä värjäämässä tyveä aina kampaajalla, ja kotivärien kanssa se on kuitenkin parin värjäyksen jälkeen musta. Niinkuin nyt.

Jos noi hiukset olisivat mies, niin mä en koskaan poistuisi sängystä.

Toisaalta mua vähän jänskättäis näissä se, että onko ne liian radikaalit. Just hetki sitten kuulin yhdeltä oppaalta intterneteitse (?!), että hän olisi päässyt Tjären telkkamainokseen, mutta kuulemma hiukset olivat liian rajut stereotypioppaan päähän. Ja nehän siis eivät ole kovin rajut, mutta helvetin hienot.

Jonkilainen vastaava kevyt ja hauska polkka olisi kans aika jees.

Mun pitäisi vaan kasvaa isoksi ja ymmärtää, ettei se aasialainen hiuslaatu tule siinä mukana.

Jotain niin siistiä, että mä en kestä!

Joten anyone, vinkkejä, mielipiteitä, märisemistä, järkipuhetta, antakaa tulla, ennen kuin nappaan keittiösakset käteen ja päätän alkaa luovaksi.

Loppuun voisin vielä levittää netteihin kuvia minusta ja hiuksistani tässä aikojen saatossa, enkä suosittele kuvien pitkäaikaista tuijottamista herkkänahaisille.

Kysymys onkin, että voiko itseään kohtaan tuntea myötähäpeää, vai onko se vain häpeää.

Katrin suuri hius-evoluutio

Vuodet 2007-2008, fuusiomainen rastaotsispitkäletti. Rastoissa tavattiin myös mm. simpukoita, helmiä, erivärisiä nauhoja, sekä muita nolouden ja idioottimaisuuden symboleita.

Tätä ennen yksi oleellinen hiustyyli oli myös erittäin lyhyt blondi pystytukka, mutta mä oon toivottavasti saanut tuhottua kaikki siltä ajalta otetut kuvat onnistuneesti.

Vuosi 2008 varmaan edelleen. Pahin hippikausi oli ohi ja päätin kasualisoida itseni ottamalla rastat pois ja kasvattamalla otsiksen sivuun. Huomatkaa kuitenkin, että ilme oli näinä vuosina aina hieman pahantuulinen.

2009. Luonnollisena jatkeena edelliseen kuvaan oli päättää mennä ottamaan permanenttikiharat. Ja sehän olikin sitten aivan uskomattoman hieno idea, sillä permanentin oton jälkeen näytin kaksi kuukautta Anita Hirvosen ja Sally Spectran rakkauden hedelmältä, ja sen jälkeen hiukseni alkoivat rapista alas liiallisen käsittelyn vuoksi. Osasyy tähän saattaa olla myös se, että päätin vielä vaalentaa permanentin päälle, go me!

2009. Tilannehan ratkesi kuin itsestään värjäämällä hiukset takaisin tummatksi ja leikkaamalla polkan.

... ja leikkaamalla sitä taas vielä vähän lisää

... ja ehkä ihan vähän vielä. Sitten mun seksuaalisesta suuntautumisesta alettiinkin jo hieman kihisemään ja päätin näyttäväni paljon paremmalta pitkillä hiuksilla.

2010. Tuskainen kasvatusprosessi kesti noin 8 kuukautta, jonka jälkeen päätin työkaverini kirkkaan punaisten hiusten innoittama ottaa punaiset pidennykset.

Elämä pidennysten kanssa sujuikin noin kuukauden ihan moitteitta, kunnes päätin kampaajan varoituksista huolimatta värjätä ne tummiksi. Kotiväreillä.

Ja sitten hetken päästä niitä jo revittiin kroatialaisten voimin mun päästä ja kauhisteltiin niiden kuntoa kilpaa.

Ja sitten alkoikin taas hiustenkasvatusprosessi.

2011. Ja näin päästäänkin nykytilanteeseen, jota edustavat puolipitkät, tummat hiukset. Päivästä riippuen ne saattavat näyttää tältä, mutta toisinaan myös tältä:

Ja sekös vasta riivaa.

Eli eiköhän olisi aika sulkea ja avata jälleen ympyrä uudelleen leikkaamalla hiukset taas lyhyiksi.

Tai ehkä voisin käydä ostamassa pari peruukkia.

times, they are getting hasty

2011-05-12T18:14:00.000+03:00

Viimeaikoina tullut tehtyä sellaista veikeää 15 tunnin koulupäivää hieman useampaankin otteeseen, niin blogosfääri on jäänyt hieman vähemmälle. Tänään, luojan kiitos, ilmestyi vuorokauteen yhtäkkiä 3 tuntia vapaata, joten nappasin Arin superkameran mukaan ja päätin mennä kuvaamaan tätä Päivölänmäen aluetta kaikkine hienouksineen.
Oikeasti yritin koko ajan vaivihkaa saada kuvatuksi Nipan, eli Päivölänmäen kiistattoman kuninkaallisen, joka yleisesti ottaen piileksii aina metsissä tai pelloilla, ja sieltä käsin ivailee ja huutelee härskejä viattomille ohikulkijoille. Kaikessa vittumaisuudessaan Nipaa voi pitää myös jonkinlaisena talonvahtina, sillä se bongattiin jo heti ensimmäisenä koulupäivänä sen tullessa tsekkaamaan uudet Päivölän tulokkaat ja näyttämään meille kaapin paikan.
Itse pääsin Nipan kanssa kasvotusten ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten, kun heräsin aamulla lukemaan espanjan kokeeseen ja menin ulos katsomaan, mistä korvia vihlova melu oli peräisin. Siinä Nipa seisoi, metrin päästä meidän ovelta, rääkyen niin kovaa kuin jaksoi minun kokiessa silkkaa pelkoa ja kauhunsekaista arvostusta sen kyseenalaistamatonta auktoriteettia kohtaan.
Anyway, vaikka olemmekin jo aika kivasti tottuneet Nipan olemassaoloon, ja Nipa toivottavasti meidän, niin edelleen meitä mietityttää mysteeri, joka ei ehkä koskaan selviä; onko Nipa aina yksi ja sama Nipa, vai onko niitä verenhimoisia metsien valtiaita useampiakin?
Vastauksien lipas ei ehkä koskaan meille aukea, sillä emme tiedä omistaako Nipa(t) jonkinlaista tukikohtaa lähimetsissä ja mikäli saisimme sen koordinaatit selville, niin tuskin meistä kenessäkään olisi tarpeeksi miestä mennä asiaa selvittämään.
Mutta koska kuvaa ei siis Nipasta saatu tänäänkään, niin voisin lisätä tämän kuvan jostakin muusta Nipan julmasta liittolaisesta:

Ja nyt sitten äidin ja vähän kaikkien muidenkin iloksi niitä Päivöläkuvia, joita on jo vähän kaipailtu. Ja mikäli joku kommentoi tähän jotain landespedeilyyn/jyväjemmailuun liittyvää, niin taion sille suun kokoisen aftan.

Koti.

Toi juliste on vähän sen näköinen, että se on koristanut tuota ikkunaa jo useamman vuosikymmenen, mutta jos joku tunnistaa kuvassa esiintyvän mystisen Danielin, niin sivistäkää mua sen henkilöllisyydestä!

Oon niin kade matikkalinjalaisille, kun ne menee vesisotaa, eikä mulla ole vuosien

kitinästä huolimatta vieläkään super soakeria.

Kotiovi. Ja ovelta avautuva näkymä:

Okei, on tää aika landea, mutta silti tuntuu kodilta.

Ja se on aika mahtavaa.

Loppuosa tästä kuvakimarasta, missä esiintyy myös muita elollisia kuin Nipan kaveri, ilmestyy myöhemmin, koska nyt lähden reenaamaan yhtä aika spektaakkelimaista esitystä muiden opaslinjalaisten kanssa.

Hasta luego!

screw you vappu

2011-05-02T14:45:00.001+03:00

Onnistuin sitten hankkimaan porttarin yhteen lempparikapakkaani Tampereella.
Nyt hävettää ihan järjettömästi ees ajatella kuinka moni sattui tän mun varsin näyttävän baaristapoistumisen näkemään, ja kuinka moni nyt sen perusteella luulee mun olevan varas/päällekävijä/psykopaatti/jokin muu vapaavalinnainen baariterroristi.

Huaaaah, meni vähän lomafiilikset ja usko omaan järjenkäyttööni.
Ehkä vaan kaivan pihalle helvetin syvän kuopan ja käyn sinne makaamaan siksi aikaa, että kaikki tilanteen nähneet ehtivät näkemänsä unohtamaan.
Lisäksi mun tekisi ~~ihan helvetisti~~ hieman avautua tämän anonyymiksi jäävän baarin ovimiehestä, joka selkeästi työllään kompensoi ennemminkin puuttuvaa aivokapasiteettiaan, kuin tekisi sitä saadakseen siitä elantonsa, mutta toisaalta voisin vaan kasvaa aikuiseksi, olla hiljaa ja samaistua Cartmaniin:

Ps. en siis ole varas/päällekävijä/psykopaatti/mikään muukaan, enemmänkin huono-onninen idiootti.

paha paha päivä

2011-04-18T17:59:00.004+03:00

Mä en muista milloin mä olen viimeksi ollut näin täynnä raivoa, pettymystä, vitutusta ja väsymystä. Menee varmaan vuosi takaperin, tai ylipäätäänkin sille ajalle kun tykkäsin lukittua asuntoon ja maata viikon kerrallaan sängyssä puhumatta kellekään itseinhon vallassa. Nyt alkaa oleen suurin piirtein samanlainen olo, paitsi että itseinho on siirtynyt inhoksi kaikkia muitakin kohtaan, mutta sehän on ihan positiivista ja pitkällä tähtäimellä vähemmän depressoivaa.
Kuitenkin, koko aamupäivä meni suorastaan ylienergisyyden ja pirteyden vallassa yrittäessäni torjua kaikkia pahoja fiiliksiä, mutta pari tuntia sitten iski kunnon mental crashdown.

No, ensinnäkin kaikki voi arvata, että olooni vaikuttaa hieman nuo eilisten kansalaisvelvollisuuksien toimeenpanojen lopputulokset. Menin tänään lukemaan Hesaria, ja mua alkoi fyysisesti kuvottamaan niin paljon, että teki mieli alkaa itkemään. Lisäksi mielessäni kävi useampaankin otteeseen laittaa välit poikki erääseen perheenjäseneeni pelkästään poliittisen kannan vuoksi. Ainakin aion vältellä puhumasta/tapaamasta kyseistä henkilöä pariin kolmeen viikkoon, ettei vaan tule politiikka puhenaiheeksi, koska en oikeasti osaa arvioida kuinka rumaa ja loukkaavaa kielenkäyttöä suustani pääsisi.
Oikeasti mä en voi sanoa muuta, kuin että tällä hetkellä mä epäilen vahvasti perheenjäsenteni ajattelukykyä ja häpeän kansalaisuuttani ja yleisesti kotimaatani, joka hiljalleen alkaa muistuttaa enemmän kansallissosialistista Saksaa, kuin edistynyttä Pohjoismaata.
Ja mä todellakin toivon, että niiden poliittisten murhien suosio alkaisi hiljalleen nousta, tekisi ihan terää.

Lisäksi tähän soppaan tuo mukavaa lisää, kun pistää sekaan vähän ihmissuhteista syntyvää itkuporufiilistä ja vielä tänään iltapäivällä pidetyn ympäristökoulutuksen, joka aiheutti mulle niin pahaa syyllisyyttä, että aloin miettimään koko ammatinvalintaani uudelleen.
Ei se nyt mulle yllätyksenä tullut, että matkailu tosiaan kuluttaa niin helvetisti, koska kävin päässäni täsmälleen saman taistelun jo ammattikoulun ympäristökoulutuksen aikaan, mutta silti se laittaa tekemään vähintään yhtä pahaa kuin silloinkin.
Tai ehkä mä vaan turvaan siihen, että tiede kehittyy ja kohta mekin lennetään hybridilentsikoilla.
Tai sitten mä vaan myönnän olevani paska ihminen, lähden matkaoppaaksi, ja jätän kemikaalilaskeumat ja energialamat sitten lastenlasten harteille. Jos me siis selvitään sinne saakka.

Tulipas parempi olo, kun pääsi vähän purkamaan.

Että hyvää viikonalkua vaan kaikille, eiköhän tää neljän vuoden päästä ala helpottaa!
Voisin myös keskittyä siihen tämän päivän ainoaan positiiviseen asiaan, eli sain arvosteluksi erinomaisen työstä, josta pelkäsin saavani hylätyn.
Kerrankin näin päin.

b-days!

2011-04-13T20:11:00.002+03:00

Ollut tässä vähän hiljaista. Mahdollinen syy saattaa olla se, että mulla ei ole lähipäiviä juurikaan muuta tekemistä kuin koulujuttujen vääntämistä ja niistä en voi edes kirjoittaa mitään, koska a) on se vaitiolovelvollisuus ja b) ne ei edes kiinnostaisi ketään. Tai sitten tosiaan voisin tehdä postauksen myyntisuunnitelman tekemisestä, kauppareissusta Toijalan markettiin tai vaikkapa juutalaisuuden synnystä ja historiasta. Loppuelämäni voisin sitten miettiä, että mihinköhän ne kaikki kolme blogini lukijaa katosivat.

Sen sijaan jotain jännittävää on maailmalla tapahtunut, nimittäin Hanna "Kotiaresti" K, joka on oman muistini mukaan ollut ainakin viimeiset neljä vuotta 17 -vuotias, on viimeinkin astunut täysi-ikäisyyden kynnyksen yli, eli:

Grattis på födelsedagen min kära Hanna, oisit kyl voinut vielä pari vuotta pysyä alaikäisenä!

Mulla sitten meni ainakin tunti ton kuvan vääntämiseen, että toivottavasti riittää synttärilahjaksi. En voi kuin ihmetellä, että miksi en lähtenyt opiskelemaan graafista suunnittelua.

Lauantaina pääsen sitten juhlistamaan Hannan aikuisuutta. Lisäksi viikonlopulle on luvassa meidän luokkalaisten tyttöjen kanssa baareilua, sekä Juseliuksen isän työpaikan virkistyspäiväkekkerit, joihin kuuluu mm. 6 kilometrin patikointi, joten ehkä sitten mulla on enemmän kerrottavaa. Ehkä.

Loppuun Hanannanalle kaikkien synttäribiisien äiti ja kaikki ketkä lukee tämän tekstin, mutta ei onnittele Hannaa kommenttiboksiin, saa multa pleksiin.

Nyt vähän yhteistyöhaluisuutta, niin ei tarvitse tavata turpakäräjillä.

kylpyilyjä

2011-04-03T23:45:00.001+03:00

Tehtiin Jussin kanssa parisuhde-ekskursio Ikaalisten kylpylään ja oli sikkemukavaa. Paitsi että allas-alueilla ilakoivat lapsiperheet osoittivat taas sangen ärsyttävällä käytöksellään, että miksi elämä on vaan niin paljon mukavampaa ilman kersoja. Yksikin tulevaisuuden sankari kusi keskelle höyrysaunaa ja tämän jälkeen kipitti äidin kanssa suihkuun peseytymään aikomatta edes siivota vahinkoaan. Olisi tehnyt vähän mieli mennä läpsimään tenavan äippää kasettiin.

Jusseja autoissa ja Jusseja hämmentyneinä altaissa.

Jussit on yleisesti ottaen aika kivoja.

Ja jos nyt ei edetä kronologisessä järjestyksessä, niin voisin mainita, että käväistiin Taikan kanssa baareilemassa perjantaina ja totesin, että baareilu Tampereella olisi tosi kivaa jos siellä baareissa ei olisi muita tamperelaisia. Tai sit vaan sellaisia joista mä tykkään.

Taikaa ei muuten hymyilyttänyt yhtään noin paljoa seuraavana aamuna. Mutta toivottavasti sitä hymyilyttää tiistaina kun se tulee tänne Päivölään yökyläileen, ja Toijalan Kruuna&Klaava kutsuu meitä luokseen.

Muuten ei oikein mitään sitten ole tapahtunutkaan.

Katseltiin tänään John Tucker Must Die ja voi itku kun ne näyttelijät oli surkeita.

Ja hävetti ihan myöntää katselevani kyseistä leffaa jo toiseen otteeseen.

Tähän väliin vielä sekava kumakimara viime viikonlopuilta ja tarkkasilmäiset voivat myös bongata mun alati vaihtuvat mielialat.

Lisäksi lainasin tänään Jussilta kirjan nimeltä Mad For It, johon on kerätty roima annos Gallagherin veljesten viisauksia ja oon nauranut näille koko illan;

"Why is Posh Beckham writing a fucking book of her memoirs? She can't even chew chewing gum and walk in a fucking straight line at the same time."

"When I drink I don't fucking pussy about. I get stuck in there and get wasted and wake up the next day and think "fucking hell", then I leave off for a bit. I'm happy with my drinking situation."

Nyt nukkuun, buenas noches!

no more sugar left

2011-03-29T21:16:00.005+03:00

Vähän on nyt heikkoa bloggaamista, kun varsinaisista koulujutuista ei voi kertoa vaitiolovelvollisuuden vuoksi ja vapaa-ajan kohokohdat liittyvät lähinnä Toijalan absilla käymiseen ja Ruotsin Miljönääriäitien katselemiseen.
Sen kunniaksi ajattelinkin siirtyä mielikuvituksen voimalla jo ensi lokakuuhun sillä olettamuksella, että silloin lähden työskentelemään ulkomaille, ~~mieluiten~~ vaikkapa Tjäreborgin oppaana.
Ja mun TOP femmani unelmatalvikohteissa olisi aikalailla tämän näköinen:

1. Playa del Carmen, Meksiko

Ehdottomana haavekohteena sen takia, että oon aina ollut tosi fiksaantunut Mexicon luontoon, ruokaan ja muuhun kulttuuriin, ja yksinkertaisesti aina on ollut haaveena päästä Mexicoon. Lisäksi haluisin kovasti espanjankieliseen maahan, jotta saisin kielitaitoni kuntoon. ¡Olé!

Tjäre says:

"Kymmenisen vuotta sitten Playa del Carmen oli vain pieni meksikolainen kylä, jossa oli muutama hotelli ja erittäin kaunis ranta. Kylä on kasvanut ja on tänä päivänä yksi Jukatanin niemimaan suurimmista matkakohteista. Pikkukylän charmi ja tunnelma ovat kuitenkin jäljellä. Täällä elellään rentoa rantaelämää shortseissa ja sandaaleissa."

2. Kotu/Bakau/Kololi, Gambia

Afrikan mantere kiinnostaa erilaisen elämänrytmin ja kulttuurin vuoksi ihan sikkesumarina ja Gambia etenkin superystävällisen maineensa vuoksi. Ja ne rannat. Ja tietenkin tulevat asiakkaat, jotka ehkä kohderyhmänä ovat hieman erilaisia, kuin ne Alanyan tennissukkasandaaliurpot.

Tjäre says:

"Talvilomalla kaipaa ennen kaikkea aurinkoa ja hetken hengähdystä arjen kiireeseen. Gambiassa saat molempia, ja liskäksi uskomattomia luontokokemuksia ja virkistävän kulttuurikylvyn."

3. Bahia de Maimon, Dominikaaninen tasavalta

Jälleen valttina se Espanjan kieli ja mun mielestä olisi vaan yksinkertaisesti kiva työskennellä hetken aikaa paratiisissa. Ja oon aina halunnut sinne Karibialle. Innostusta vähentää ainoastaan se, että Bahia de Maimonissa on ainoastaan all inclusive -hotelleja, mitkä ei konseptina mua hirveemmin kiinnosta, mutta mitäpä minä niistäkään oikeasti mitään tiedän. De nada.

Tjäre says:

"Vehreät viidakon peittämät vuoret hallitsevat saaren keskiosaa, jossa upeat luontoelämykset odottavat sinua. Matkalla näet laajoja sokeriruokopeltoja, kahvipensaita ja hedelmäpuita sekä pieniä kyliä, joissa maanviljelijät asuvat. Perinteisen karibialaisen puutalon mintunvihreää julkisivua koristavat luonnollisesti kirkkaanpunaiset ikkunanpuitteet."

4. Phan Thiet, Vietnam

Phan Thiet ja koko Vietnam siksi, että rehellisesti sanoen; en oikeasti tiedä siitä yhtään mitään. Muuta kuin sen, että se on nouseva kaukolomakohde, joten sinne kannattaa mennä nyt, ennenkuin käy kuin Intian Goalle.

Tjäre says:

"Phan Thiet on tyypillinen vietnamilainen kaupunki. Phan Thiet -joki virtaa kaupungin halki ja satama on täynnä pieniä, värikkäitä kalastajaveneitä. Eniten lomanviettäjiä houkuttelevat tietysti ranta ja golf, mutta myös markkinoilla kannattaa käydä. Kiertele omaan tahtiin ja ryhdy tinkimään, kun jotain kiinnostavaa löytyy."

5. Negombo, Sri Lanka

En oikein osaa perustella miksi. Ehkä se Sri Lankan eläväisyys, värikkyys, se kaikki mikä niin poikkeaa Suomen harmaudesta. Kiitos kyllä.

Tjäre says:

"Sri Lanka on paljon enemmän kuin vain rantaa ja ihmisvilinää. Mikäli päätät matkustaa tänne, niin nähtävää myös riittää laidasta laitaan. Näkemisen arvoisia asioita on paljon, esimerkiksi saaren vanha pääkaupunki Kandy, teeviljelmät, viidakko, eläimistö ja lumoavat maisemat ylhäällä vuorilla, jotka hallitsevat saaren keskiosia."

Juuri nyt selatessani näitä kohdekatalogeja tunnen itseni aika etuoikeutetuksi. Mutta ennen kuin alan saamaan heittotähtiä selkääni, voisin kompensoida, että todennäköisesti en ensimmäisellä kaudellani pääse näistä kohteista mihinkään, vaan päädyn seikkailemaan tutuille ja turvallisille Kanariansaarille.

Katsellaan, kun keksin taas tikusta asiaa!

ps. huomenna mulla on ihkaoikeet treffit Juseliuksen kanssa Ideaparkissa ja oon aika innoissani!

rietas ja kivuton

2011-03-25T13:04:00.004+02:00

Nyt just mulle kelpaisi kesäinen viikko Tampereella.
Päälle farkkusortsit, löysä paita ja korkkarit tai tennarit, ruskettunut iho ja panama-hattu. Voisin käydä Rosendahlissa piknikillä, kuunnella Plaugen diijeilyitä puistossa, käydä hakeen kevätkääryleitä ja juoda pullollisen valkkaria. Voisin hakea take away- sushia ja mennä Ilveksen edustalla oleville kivirappusille istuskeleen ja pelaamaan myllyä pullonkorkeilla. Voisin lähteä liftaamaan Helsinkiin, Haaparantaan, Lappeenrantaan, ihan minne vaan. Voisin vain kävellä kaupungilla ja kuulla puistolavalta reggaeta ja mennä katsomaan tanssivia ihmisiä. Voisin istua Julian katolla jutellen ihmissuhteista ja tarravihoista. Voisin hypätä vaatteet päällä uimaan ja voisin hypätä vaatteet päällä benjiä Ratinassa. Voisin istua läpi yön Pyynikinharjulla ja kuunnella suomipoppia. Voisin rottailla maasta löydetyillä rannekkeilla tieni Särkänniemeen ja syödä hattaraa. Voisin mennä terassille ja baarin sulkeuduttua siirtyä limsan kera jatkoille koskenrantaan.

Voisin myös kuunnella mun virallista tulevaa kesäbiisiäni, joka tämän kaiken haikailun aiheutti:

Lumi, sula jo.

Aurinko, paista paremmin.

ps. "Näyttää siltä, että maamme maantieteellinen sijainti on väärä.
Tällä määrällä kesäihmisiä Suomen pitäisi ilman muuta subtrooppisella vyöhykkeellä. Tilanne on kohtuuton
ja on ollut sitä ainakin edellisestä jääkaudesta lähtien."
- Marko Leino

no one keeps a secret

2011-03-22T17:58:00.002+02:00

Mulla on välillä vähän tapana addiktoitua jenkkisarjoihin, kuten vaikka Lostiin, Roswelliin, Desperate Housewivesiin, O.C:hen ja yhdessä vaiheessa myös väliaikaisesti Gossip Girliin.
Ja koska en ole viimeisen kolmen vuoden aikana omistanut telkkaa, tai ainakaan digiboksia, niin yleensä addiktoitumisen jälkeen alan maratoonaan sarjaa onlinena alusta niin pitkälle kuin se on ilmestynyt.
Eli hyvästi opiskelutoverit ja koulumenestys, minä löysin eilen Pretty Little Liarsin ja istun tälläkin hetkellä suljetun oven takana huoneessani, edessäni uudet ystäväni Aria, Emily, Spencer ja Hanna, pullo colaa ja levyllinen suklaata. Hyvästi riehakas opiskelijaelämä, tervetuloa ylilihavuus, finnit ja yksinäinen tulevaisuus.

Sarjan trailer:

Sekä maan mahtavin tunnarimusiikki alkuperäisessä muodossaan:

Kukaan muu koukuttunut kyseiseen sarjaan?

katri kissanpelastaja

2011-03-21T19:00:00.002+02:00

Olipa kerran eräs erittäin vaihteikas krapulapäivä (joka juonsi juurensa ehkä vielä vaihteikkaampaan baari-iltaan, mutta siitä jokainen vaietkoon) ja no, ei siitä krapulapäivästäkään sen enempää, mutta siirtykäämme suoraan tarinan ytimeen eli viime lauantain iltaan.
Olin tuskanhiki päällä tehnyt koulujuttuja ainakin melkein koko päivän, kunnes siinä puoli yhden aikaan Juselius soitti, että lähtisin kuskaamaan sitä ja sen poikaystäviä koteihinsa illanvieton päätteeksi. Ja esimerkillinen tyttöystävä kun olen, niin lähdin.
Krapulassa auton ajaminen on mulle edelleen hieman epämiellyttävä kokemus ja epämiellyttävämpää siitä teki tällä reissulla vielä se, että jouduin elämäni ekaa kertaa puhallutuksiin ja meinasin saada sydänkohtauksen, kun luulin tehneeni jotain väärää. Anyways, pelkäsin hulluna ajavani jonkun poliisisedän päälle, joten puhallutuksen jälkeen siirryin vahingossa kääntyvien kaistalle, joka aiheutti tämänlaisen ketjureaktion:

1. Käännyin yhdestä tienhaarasta oikealle liian aikaisin ja eksyin
2. Hortoilin krapulatärinöissäni ympäri Irjalaa, enkä löytänyt ulos
3. Löysin loppujenlopuksi ulos kyseiseltä alueelta, mutta koska en halunnut Jankaan, käännyin takaisin
4. Eksyin jälleen Irjalan tyhjyyttä uhkuville zombikaduille
5. Löysin loppujen lopuksi takaisin Teiskontielle, jolloin jouduin uudelleen puhallutuksiin ja mikä parasta:
6. Toistin jälleen kohdat 1, 2 ja 3.

Loppujen lopuksi löysin pojat ja kyydittyäni puolet koteihinsa, pysähdyimme tupakalle jonnekin peräsivuirjalaan ja tästähän itse tarina alkaa, eli kuulimme mau'untaa ja pusikosta putkahti esiin kissanpentu.
Itsehän oon yleisesti ottaen aina kammonnut kissoja, joten ekat viisi minuuttia kului kissaa pakoillessa, kunnes tajuttiin, että sillä taitaa olla jokin hätänä. Kissalla ei ollut minkäännäköistä kaulapantaa ja koska se tuntui olevan aika helvetin kylmissään, alettiin soittelemaan nollakakkoseen, eläinlääkäreille, sekä loppujen lopuksi myös hätänumeroon, että mihinköhän kissan voisi kuskata. Aika nopeasti tuli selväksi, että lauantaiyönä kello kaksi ei kissoja voi viedä yhtään minnekään, paitsi erään virolaisen eläinlääkäripäivystäjän luokse, joka erittäin neutraalisti ilmoitti, että lopettaisi mielellään kisun elämän siihen paikkaan. Eli nounounou, eihän tälläinen peli vetele. Loppujen lopuksi saatiin selville, että kissan tulisi noutamaan sunnuntaiaamuna eräs Orivedellä toimivan eläinkoti Boondocksin työntekijä. Eli nimettiin katti Murriksi, käytiin hakemassa absilta kissanruokaa ja tuotiin se mun eteiseen yöksi. Ja voi jee, en oo koskaan tavannut noin herttaista ja hauskaa kissaa! Tämän voi myös itse todeta alla olevasta videosta, josta tarkkasilmäisimmät voivat myös bongata eläinrakkaudesta suorastaan ylikiehuvan Jussin, sekä mun varsin kompaktin kokoisen vessa-suihku-kombon:

Aamulla eläinkodin (mikä se oikea termi ees on?) ylikiva setä tuli hakemaan Murrin uuteen, toivottavasti väliaikaiseen, kotiin ja mun oli jo hieman vaikea loppua kisusta. Jos se olisi hengannut meillä päivän lisää, niin en varmaan olisi luopunut siitä ollenkaan. Kissa-allergioista viis.

Mutta siis, mikäli jonkun sydän heltyi, niin kisua voi kysellä sieltä Boondocksista, sillä jos sen omistajaa ei näy seuraavaan kolmeentoista päivään, niin kissalle aletaan etsiä sijoituskotia. Jollen olisi syksyllä lähtemässä muihin maisemiin, niin juoksisin varmaan itse Orivedelle hakemaan sen. Oivoi.

Nyt nopeasti tekemään espanjan läksyjä, ennen kuin mun äidilliset tunteeni ottavat yliotteen
mun muuten varsin kylmästä sielustani.
Loppuun vielä video, minkä kaikki on nähnyt noin kolmetuhattaviisikymmentäviisi kertaa, mutta silti se hymyilyttää:

<p></p><p>allowfullscreen></p>

Kattellaan!

opiskelijaelämääpostaus

2011-03-17T20:17:00.006+02:00

Mussa on tapahtunut muutos.
Mä en muista koskaan mitenkään erityisesti pitäneeni ryhmätöistä, etenkään sellaisista perinteisistä ryhmätyömalleista joissa aiheeksi otetaan vaikkapa Suomen kalalajit ja sitten niihin perehdytään, tehdään nättejä kalvoja ja lopuksi esitetään muille opiskelijoille aikaansaannokset. Mulla on ollut aina niissä ryhmätöissä vaihtoehtoisesti kaksi erilaista roolia; A) Huudan taktisesti ensimmäisenä sen helpoimman aiheen itselleni ja sen jälkeen menen etsimään tietoa googlesta a.k.a menen facebookiin tai vanhoina hyvinä aikoina irc-galleriaan. B) Otan johtajaroolin ryhmässä ja natsidelegoin muille tehtävät, jonka jälkeen menen etsimään tietoa googlesta a.k.a menen facebookiin tai vanhoina hyvinä aikoina irc-galleriaan.

Mutta nyt minä taidan olla sitten aikuistunut.
Tehtiin tänään nimittäin maantieto-painotteisia ryhmätöitä ja yhtäkkiä minä huomasin ottavani kattavan aihealueen mukisematta ja oikeasti etsiväni aiheesta tietoa sieltä googlesta. Lisäksi tulostelin kanssaopiskelijoille materiaalipaketteja, etsin aiheeseen sopivia opettavaisia youtube-pätkiä ja havainnollistavia hesarin artikkeleita, ahersin ehkä Fennosskandian hienoimmat kalvot ja pohdin vääntäisinkö vielä powerpointit kaiken päälle. Ja kaikki tämä hymyssä suin ja intoa piukkana. Hullua.

Lisäksi mulla on jo lähes perverssi fiksaatio kansiooni. Näpertelen välilehtisiä, asettelen papereita parempaan järjestykseen ja rei'ittelen uusia papereita sen kun kerkeän. Oon myös erittäin viehättynyt yliviivaustusseihin. Eikä se ollut ironiaa.

Ennen kuin menee liian surulliseksi mun juttuni, niin ajattelin esitellä vähän meidän solua. Tai oikeastaan tää on vaan heikko tekosyy saada keimailla mun rakkaalla materiallani mutta kuitenkin.

Tässä on Åke. Se hengaa meidän olkkarin pöydällä. Åke on ihmisen paras ruotsalainen ystävä.

Jokaisen matkailua opiskelevan pakkohankinta. Itsehän en tätä hankkinut, mutta onneksi joku muu hankki.

Yritin ottaa kuvaa Kap Verdestä, koska sinne haluaisin oppaaksi, mutta silmille hyppeli vaan Kanariansaaret.

Kiva kun seinäkarttakin vittuilee.

Kuten sanoin, itse en hanki maailmankarttaa, vaan itse hankin tälläisiä paljon opettavaisempia ja järkevämpiä julisteita.

Allrum. Huomatkaa idyllinen metsämaisema.

Kuvat tekee iloiseksi. Ja Spiritstoren kaulakorut.

Opiskelu on myös hyvä tekosyy ostaa kivoja vihkoja. Ja kyniä ja penaaleita ja karvatarroja ja kiiltokuvia.

Ja hei puhuin tossa muinoin fiilavani Nylon Beatia ihan sikkesumarina, joten haluisin piristää teitä Naikkareitten ehkä parhaalla biisillä ikinä, joka löytyy ehkis Naikkareitten parhaalta levyltä;

Taustatanssijoiden outfitit on ihan uskomattomat.
Tälläistä elämä oli silloin kun minä olin nuori; naiset pukeutuivat minimaalisiin nahkariepuihin,
eikä autotunea oltu vielä keksitty.
Oh, all the awesomeness!

tengo resaca

2011-03-16T21:25:00.008+02:00

fok_it

Mehustellaanpas nyt espanjankielisillä otsikoilla. Niille ketkä eivät ole tälläisiä hurmaavia internationaalisia bloggareita kuten mm. minä, niin tiedoksi että otsikkohan on yhtä kuin että minulla on krapula. No, minulla on krapula.
Meillä oli nimittäin luokan kanssa eilen vohvelilautapelibileet, joissa tosin ei pelattukaan lautapelejä vaan juotiin alkoholia, puhuttiin spontaaneista keuhkojen repeämisistä, one night standien kadulle heittämisen etiketistä ja huuto-oksentamisesta, debytoitiin Toijalan paikallisessa, laulettiin karaokea ja revittiin vaatteita pois päältä. Minä tosin en repinyt. Jumala on siis olemassa.

Kuvien miljöönä toimii meidän ihastuttavan kalvakka opiskelijasolun olohuone, mitä oon yrittänyt piristää huonekasvi Åkella ja lehmännahkamatolla, mikä sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, mutta kuitenkin jäi lattialle koska... no, on se lattia sitä nahkaa rumempi.

Ja miten täällä on muuten mennyt?
Paremmin kuin odotin, mikä ei tosin vaadi paljoa, sillä viime syksystä traumatisoituneena odotin koulua jännityksen sekaisella kauhulla. Mutta se, mikä tässä on oikeasti ihan mieletöntä, on se, että meidän ryhmä on aivan mahti. Pidän näistä ihmisistä todella paljon ja joka päivä lisää. Ja oon viime viikkoina nauranutkin melkein enemmän kuin viimeisen kuuden kuukauden aikana yhteensä ja se tekee mulle tosi hyvää. En edes tunne itseäni niin epävarmaksi myyräksi sosiaalisissa tilanteissa kuin yleensä.

And what else. Päätin edes yrittää taistella läskiintymistä ja passivoitumista vastaan ja sijoitin 41 euroa Valkeakosken uimahallin kanttiskorttiin. Soitin sinne aikaisemmin ja kyselin vesijuoksuvarusteista ja langan toisessa päässä ollut täti kehui heidän lainaavan jalka- ja käsivastuksia (hardcore!), sekä monipuolisesti erilaisia vöitä. Olin ihan toiveissani viime viikolla mennessäni uimahallille ja no. Perillä mua odotti yksi allas, johon oli hypännyt koko saatanan Valkeakoski lapsineen serkkuineen mummoineen kaikkineen. Eikä siellä mitään vastuksia ollut. Saati mulle sopivaa vesijuoksuvyötä. Teki vähän mieli itkeä, mutta sitten aikuistuin.

Kuitenkin hallilla oli ihan jees punttissali, mikä vähän kompensoi menetettyä vesijuoksutreeniä. Silti mulla on ikävä Kalevan uimahallia yrmeine citymummoineen ja rosameriläisineen.

Mä en tosiaan tiedä mikä muhun aina menee uimahallien peilien edessä, mutta taas saatiin laadukasta kuvamateriaalia:

Nyt tekeen espanjan ja äidinkielen läksyjä ja sitten vähän Family Guyta ja nukkumaan.

Ja huomenna voi herätä ilman, että meinaa oksentaa aamupalapöydässä.

Tai vaihtoehtoisesti kuuntelee muiden oksentamista, mikä tosin on aika hauskaa.

Good times, good times!

ps. Iski kauhea nostalgia pari vuotta sitten ollutta varsin masentavaa talvea kohtaan. Se on hassua miten ihminen pystyy kaipaamaan jopa sitä kun on ollut masentunut. Mutta näköjään pystyy. Anyways, oli pakko saada kuulla tämä raina ja se tuntuu hyvältä korvissa;

Do, do, do, do, let your heart decide
What you have to do, that's all there is to find.

Buenas noches.

nada importante

2011-03-04T21:06:00.011+02:00

- Läppäri, lisäkovalevy, usbitikut

- kamera, laturi

- ipod, johto

- hiustensuoristin, kuivaaja

- lämpösuihke, bodylotionit, shampoo + hoitoaine tms

- katrin kannettava kotiapteekki

- salikamat

-uintikamat

- lakanat, pyyhkeet tms

- tuulitakki

- talvitakki/viitta

- perusvaatteet

- höntsäilyvaatteet

- hippasteluvaatteet

- edustusvaatteet

- yövaatteet

- ulkoiluvaatteet

- ulkoilukengät

- saappaat

- korkkarit

- aamutossut
- korut ja muut asusteet

- vyölaukku tottakai

- kansioita

- extratyyny

- aurinkolasit

- kirjoja

- valokuvia yms jeejeemuistoja

- unipäiväkirja

- ainiin ne muistiinpanovälineet

Tässä tulee vähän sellainen olo, että mitähän ihmiset yleensä pakkaa kouluun mukaan.

Ja koska en keksi tähän väliin mitään näppärää aasinsiltaa, niin voin suoraan teille kertoa, että sain jonkinaikaa sitten sitten Hannannannalta kuvia sen vanhojen tansseista ja katsokaa;

Hanna on kaunis ja minä kurttunaamainen kääpiö!

Ja on se niin kiva, kun voi valita bloggerin huonolaatuisista kuvista tai photobucketin vammakokoisista kuvista.

Valitsin siis jälkimmäisen.

Hanna hei, oot kuitenkin ihanin ja nätein!

Ps. Oon lähiaikoina ollut niin innostunut vanhojen kunnon Naikkareiden tuotannosta, että mun on varmaan pakko tehdä niistä ihan ikioma postaus. Beware.

Pss. Ainiin, ajoin tänään ensimmäistä kertaa ojaan (sen jälkeen kun sain ajokortin). Lähdin vanhemmille vievällä maalaisrallitiellä väistämään rekkaa ja hetken päästä olikin nokka ojassa.

Allaoleva hyvälaatuinen ja tarkka kuva havainnollistaa, kuinka lähellä tuonelan portteja käytiin.

konsteja

2011-03-03T14:22:00.007+02:00

Oon yrittänyt tässä lähipäivinä tomerasti karkoittaa pahaa oloa pois niin lääketieteellisemmin strepsilscodetabsfinrex-keinoin, kuin myös hieman perinteisemmin (ja kyseenalaisimmin) luonnollisin keinoin. Niitä luonnollisia keinoja voin avata sen verran, että olen juonut vanhaa kunnon tuhtia inkivääriteetä, estänyt kurkun ärsyyntymistä nieleskelemällä vähän väliä juoksevaa hunajaa ja eilen makasin Taikan neuvosta sängyllä puolisen tuntia valkosipulinkynnet sieraimissani miettien oliko kyseinen vinkki sittenkin joku Taikan sairas pila.
Anyway, tänään on ollut jo sen verran parempi olo, että oon jaksanut nousta jopa ylös sängystä, joten päätin kokeilla jotain uutta:

Ei, se ei ole superfoodia...

... vaan kotitekoista kosmetiikkaa!

Ajattelin siis totella Aleksis Kiven viisaita sanoja saunasta ja sen voittamattomuudesta kaiken parantamisessa, kun täällä porukoilla mahdollisuus iltapäiväsaunomiseen on. Taiteilin lisäksi kuorintavoiteen, kasvonaamion ja hiusnaamion. Ja kyllä oikeasti kannatti, olo on paljon freesimpi ja iho ja hiukset tuntuu mielettömän pehmeiltä. Ja nokkakin vähän aukesi, kun läträsin saunaveteen puoli pullollista eukalyptussaunatuoksua.

Kuorintavoide: maustamatotonta jogurttia, merisuolaa ja hunajaa.

Kasvonaamio: käytettyjä kahvipuruja, hunajaa, murskattua banaania ja kurkunviipaleet.

Hiusnaamio: (jälleen) hunajaa ja oliiviöljyä.

Saunaan sain kaveriksi myös meidän maltankoiran Vilman, joka on suhteessa mua paljon kovempi saunoja ja jonka pelkään vielä joku päivä saavan lämpöhalvauksen.

Well, ísn't she lovely?

Enkä tietenkään pystynyt olemaan pelleilemättä kameran kanssa.

Äiti saa olla jälleen kerran ylpeä jälkikasvustaan.

Ja Juselius tyttöystävästään.

Nyt menee loppupäivä taas teetä litkien ja peiton alla maaten, sillä oon päättänyt tervehtyä huomiseksi, ihan vaan siksi, että on vielä niin paljon asioita hoidettavana ennen koulua, että on pakko.

Ja hei, Tukiaisen häät tulee tänään telkkarista,
sen nyt on ainakin pakko vaikuttaa mun terveydentilaan positiivisesti.

See yaaaah.

hot xxx skinny model

2011-03-02T23:23:00.003+02:00

Voi jeevana ja niin edelleen. Kuume on sentään jo lähtenyt hyvään laskuun, mutta nyt sitten yskinkin kurkkua verille ja turvonnut punainen nenä vie varmaan puolet naamasta. Eilisen päivän sekavuudesta kertoo jotain se, että vietin koko päivän tuijottaen telkkaa Apu-lehden ohjelmisto kädessä, ja sitten tänään Lotta soitti ja mainitsi ohimennen, että no worries, tänäänhän on vasta keskiviikko. Hetkinen, keskiviikko?
Olin tosiaan eilen järjestellyt koko päivän sen tv-ohjelmiston mukaan luullen, että eilen oli keskiviikko, enkä huomannut mitään poikkeavaa missään. Että tervehdys, niistin sitten aivoni pihalle.

Tänään oon vietellyt päivää lähinnä piirrettyjen ja vanhojen anime-leffojen seurassa, enkä voi muuta sanoo kuin, että vähän Nemo on itsekäs nilkki! Oon oikeasti ihan järkyttynyt siitä, että se traaginen Clint Eastwood -tyyppinen akvaariokala auttoi sen oman henkensä uhalla takaisin mereen ja Nemopa vain menee ja jättää ne iloisin mielin sinne kuolemaan sen demonisen ja hammasrautaisen pikkuluciferittaren armoille. Että kiitsa Nemo, oli kiva hengaa!

(Koristelin muuten yllä olevan kuvan ihan itse. Että ei ole Pixarin alkuperäistä promomateriaalia, you know.)

Lisäks katselin ekaa kertaa Gagan uuden musiikkivideon ja voi jee kun se näyttää hyvältä ilman vaatteita! Yleensä tuon tyyppiset bikinikoreografiat on mun mielestä tosi mauttomia ja noloja, mutta Gaga liikkuu videolla jotenkin niiiiiiiin provosoivan kauniisti, että oksat pois. Me likes, a lot.

Videota katsellessa tuli myös aikas huono omatunto siitä, että nyt kipeilyn takia oon joutunu skippaan kokonaan vikan mahdollisen viikon minkä voisin voinut viettää vesijuoksu- ja salitreeneissä. Etenkin kun just vasta sain taas uudelleen hyvän flown päälle niin tietty sitä tulee sitten kipeäksi. Saa nyt nähdä miten Päivölästä ehtii käydä urheltamassa, jos kerran tai kaks viikossa pääsis uimaan niin olis loistavaa, mutta salikortille voin ainakin sanoa suorilta heipat.

Laihtuisin vaan niin mielelläni kesäksi sellaiset pari kolme kiloa.

Tai vaikka viis.

Vois sit hengaa tyyliin tämä ja todeta, että aijaijai ku meikä on timmi:

Muutenkin hei toi kesä ja vähät vaatteet ja farkkusortsit ja kiilakorot ja merivesi ja frisbeen heittely ja megacoolit aurinkolasit ja pisamat ois ihan kiva juttu.

Paitsi, etten mä ikinä saa niitä pisamia ja sit taas kiukuttelen läpi kesän.

Tai ehkä tulevana kesänä oonkin jo kasvanut isoksi kiukuttelusta ja Jussin ei tarvitse kulkea mun seurana sitä joka kesäistä pisama-via-dolorosaa.

Nyt alan katseleen Aladdinia, lähettäkää mulle tervehdyttäviä viboja ja sillee.

uneton youtubessa

2011-03-02T05:01:00.006+02:00

Niin törkeän flunssainen olo, etten saa unta, mutta onneks YouTuben tarjoama sosiaalinen media- ja kalapuikkohipster-dissaus piristää. Tulee sellainen olo, että enhän mä olekaan niin idiootti, kuin luulin olevani.
Tai vähän niinkuin olisi juuri astunut sisälle Semaforiin.

Cheer up ja guten nacht!

nolla-olo

2011-03-01T21:05:00.001+02:00

Pitäisi olla ensi maanantaina freesinä Päivölän auditoriossa kertomassa itsestäni parillekymmenelle muulle ihmiselle ja luomassa hyvää ja raikasta ensivaikutelmaa, mutta näillä näkymin musta ei lähde pihaustakaan. Korkeintaan räkää roikkuu nenästä. Eli tervehdys teille kuume ja limayskä, teitä ei olekaan näkynyt varmaan vuoteen. Oli siis jo aikakin, pah.

Lisää ärsytystä luo myös mun massiivinen list of things to do before school, ja se, etten juuri nyt pääse tekemään yhtään mitään.

Voi kurjuus, stressi ja kammottavuuksien kanahäkit.

Ja ainiin, humalahakuinen juominen on sitten Katrin kohdalla pannassa ainakin vappuun asti.

Ihan vaan siksi, että meikä on idiootti ja nyt lähtee kaikki mun aurat ja energiakentät puhdistukseen ja egot pienennykseen. Mä haluun alkaa joogaan, lopettaa kaiken päihteiden käytön, opetella keskittymään ja meditoimaan ja olla hengellistynyt, tiedostava ja vastuullinen aikuinen. Eli käytännössä en koskekaan alkoholiin viikkoon tai pariin, luen intialaista kirjallisuutta ja kolmen viikon päästä oon taas palautunut normaaliin. Ainakin oon rehellinen itselleni.

Nähdään sitten kun elämä voittaa ja kuumehoureet helpottaa.

100 ja yksi elokuvaa

2011-02-22T12:34:00.003+02:00

Vihaan kylmyyttä

ulkona on aika helvetin kylmä

Eli jos jotakuta esimerkiksi kiinnostaa, että mitä tein viime perjantaina, niin tässä on vastaus:

Lauantaina päätin sentään ees leikkiä vähän sosiaalisempaa ja pidettiin iltapäivästä Lotalla pakastepizza-fiestat ja paranneltiin Lotan järkyttävää krapulaa. Illalla siirryttiin tyylikkäästi Hämeenpuistosta Kehräsaareen takseitse ja mentiin Niagaraan katseleen Monroen Kevätsarjan aloituksena näytetyt Darren Aronofskyn Requiem for a Dreamin, joka on mun kestolemppari ja vielä parempi, Black Swanin ennakkonäytöksen.

En voi sanoa muuta kuin, että ihan mieletön. Oon nähnyt nyt kolme yötä painajaisia ballerinoista ja worth it.

Odotin Black Swania aika paljon ja mun mielestä se oli niin monin eri tavoin
loistava, etten pysty käsittään ollenkaan sitä mussutusta siitä, että se olisi tylsä ja ylimehusteltu.

"Defo a chick flick. After all the hype and BS around nominations have to say was disappointed to the point of boredom."
"By the time Natalie Portman's tortured character Nina Sayers took her final dance dive uttering the words "It was perfect," as she lay dying, both my friend and I were curled up in the fetal position trying to find a happy place and biting our tongues until they bled so as not to break out into hysterical laughter. It was that bad."
.
No, haters gonna hate.
Sunnuntai vierähti jälleen kotona makoilun merkeissä ja illalla lähdin hippastelemaan farkkumekko päällä Volumeen, jossa oli Surreal Sundaysit ja kalamainen meno. Iltaan sisältyi härskien strippien piirtämistä ja yllärihyvä Streak and the Ravenin keikka, mutta illan ehdoton kliimaksi oli siinä, kun baarimikko kaatoi mun suun täyteen salmaria suoraan pullosta.
That's what I call asiakaspalvelu.

Että siinähän se.
Lisäksi kävin eilen taas lääkärillä valittaan mun jalasta/selästä, ja sain uuden diagnoosin, eli kaiken kivun ja säryn takana saattaa sittenkin piillä, seksikästä mutta totta, vanha kunnon lättäjalka.
Ja lääkäri-täti antoi mulle sellaiset neuvot, että nyt kannattaa unohtaa korkokengät ja saappaat, mun jalkani kaipaa terveyskenkiä. Eli odotankin tässä innolla ensimmäisiä opintotukiani, jotta pääsen ostamaan tälläisiä ihanuuksia:

Tai sitten mä vaan järsin jalkani poikki. En usko sen olevan kovinkaan huono vaihtoehto noiden mutanttisten hanskasandaaleiden rinnalla.

Loppuun mun on vielä pakko laittaa kuva yhdestä taideteoksesta, joka komeilee Lotan lintukodon seinällä.
Lotta kertoi vanhempiensa ostaneen sen eräällä sunnuntaikävelyllä; taulun nimi on "Keskustelu" ja se esittää merimakkaraa ja simpukkaa, no, keskustelemassa. Enjoy:

mahtibloggari -pokaali

2011-02-15T00:02:00.007+02:00

" Aivan aluksi, haluaisin kiittää..."

Voi jee voi jee voi jee, sain Islanti-Annelta tälläisen superkivan blogihaasteen, mikä piristi mukavasti mun muuten vähän reisille mennyttä ystävänpäivääni;

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."

Milloin aloitit blogisi?

Arkiston mukaan 1.10.2009. Aloitin blogin, jotta voin kertoa tulevasta au-pair -ajasta, mutta... no, sitä aikaahan ei varsinaisesti tullut niinkuin oletin.

Että terkkuja vaan sinne Kreikkaan, mun itse askartelemani ydinohjukset ovat kohtapian valmiina.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Itsehän mieluusti mieltäisin tän reissublogiksi, mutta koska ei ole rahaa reissata tarpeeksi, niin kirjoitan ruuasta, vesijuoksusta ja niiden välisestä dilemmasta. Lisäksi käytän blogia yleisenä kanavana mun mauttomille, kaksinaismoralistisille ajatuksilleni elämästä, ettei mun everyday-life -kamut rasittuisi niiden kuuntelemisesta liikaa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Se, että verbaalista miekkaa heilutan tässä blogissa minä, eikä kukaan muu.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se, että ylipäätään kirjoittaminen on terapeuttista ja se että interaktiivinen kirjoittaminen on vielä paljon hauskempaa. Voi oikein lisätä kuviakin. Ja liikkuviakin kuvia.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

No olisi kiva, että voisin joku päivä oikeasti paneutua kirjoittamaan matkailusta ja matkailu-alasta, niin jakkutakkimaiselta kuin se kuulostaakin.

Ja tietty sen, että mun blogini ulkoasu olis koko prekambrisen Fennoskandinavian kadehdittavin.

Ja, että mun kommenttilootani olisi täynnä mua jumaloivia kommentteja.

Mut kyllä tää ihan näinkin menee.

Ja perintöprinsessoiksi valitsen:

(diddidididididiii vai miten se menee)

Taika - Taikuus

(yllättävää)

M - Valevirstat

(en oo kyllä ihan varma, kirjoittaako se enää)

Ritu - Is it always black in space?

(vaikka tiiän, et se sai tän jo. tuplaperintöprinsessa)

Anna N. - Rewinding Film

(voit sit vastailla vaikka kuvin)

Lotta - Love like sunset

(sille varalle, et sitten ku alat kirjoittaa niin

voit aloittaa sen tällee aika prameesti)

Loppuun vielä itse palkinto:

Sulaa juustoa vaan tihkuu näytön läpi.
Juuri niin imelä, että vielä joku päivä tulostan sen ja kehystän yöpöydälle.

happy val's day!

2011-02-14T14:27:00.002+02:00

You are the only good thing

that I have ever done

We will walk until my blood runs out

until my heart is burnt

you are not alone.

Matisyahu - We Will Walk

kilahtaako arjen pajatso?

2011-02-13T19:29:00.006+02:00

Nyt se Putron uus levy pihalle ja äkkiä.
Mut Samppa hei, pidetään ne iskelmävibat ihan vaan tässä, eikä yhtään enempää.
Äläkä vaihda sitä kitaraa banjoon / ryhdy muihin aikuistunut taiteilija -toimiin.
Kiitsa kuoma.

vesijuosten olisit jo perillä

2011-02-12T16:52:00.009+02:00

Avasin eilen virallisesti mun vesijuoksun kevätkauteni. Tai siis oikeasti mun piti mennä salille, mutta katsottuani lämpömittaria meinasin alkaa itkeen ja päädyin helpompaan vaihtoehtoon.

Kuitenkin, oon tässä jo pidemmän aikaa puhunut että tarttisin jonkun vesijuoksupartnerin, koska se on ihan tappotylsää yksin juosta ympäri allasta puolitoistatuntia putkeen. Nyt mulla on myös erittäin raskauttavia todisteita, että mä oikeesti tarviin sinne jonkun kaveriks tai mun aivot sulaa, nimittäin löysin itseni ottamasta naamakuvia itsestäni uima-hallin vessassa ja taannuin 13 -vuotiaaksi.

Tervehdys, kun on taas aikuismainen olo, toteaa Katri, 20.

Ylenpalttisen englantifättäilyn jälkeen päätin viettää tän viikonlopun varsin tervehenkisissä merkeissä, joten viininlitkimisen sijaan mentiin mun kaimalle ja sen Antille kokkaamaan ja katsomaan leffaa. Tai siis Antti kokkas, koska se tuntuu olevan varsin omistushaluinen keittiötään kohtaan. Ja Katri K. teki salaatin, sillä välin kun Katri Y. pyöri ympäri asuntoa juoden colaa ja pakottaen Jussin ottaan kuvia kengistään;

Mun Les trois mousquetaires -saappaat.
   Ja tästä voinkin rakentaa kehnon aasinsillan siihen, että muistaako kukaan Muskettikoirat -sarjaa mikä tuli ysäreillä? Löysin youtubesta pari jaksoa ja vähän on ässiä! Heti ensimmäisessä jaksossa hullut baarikähyt, tuskin enää menis lastenohjelmien sensuurista läpi.

Mutta siis, illan menu oli kanakastike röstiperunoilla, feta&mozzarella -salaatti ja jälkkäriksi mutakakkua ja juustokakkua. Ja kyllä, oli maukasta. Lisäks katseltiin espanjalainen kauhuleffa Hierro ja jälleen kerran tuli todettua, että poikien kanssa (edellyttäen että paikalla on useampi kuin yksi poika) on mahdotonta katsoa kauhua niiden luontaisten keskittymisenvaikeuksien vuoksi.

Ehkis maailman viileimmät magneetit.

Kyllä syöminen on mukavaa.
Sitäpaitsi varastan ton kastikkeen reseptin ja väitän röyhkeästi kaikille, että se on omakeksimäni.
   Kuuntelin eilen muuten ensimmäistä kertaa The Soundsien uudet sinkut ja mun kuuntelun jälkeisen olotilan voit tarkastaa tästä, koska en halua kirjoittaa tänne niin monta rumaa sanaa kuin ne sinkut ansaitsisi.
Ihan oikeasti, mitä helvettiä Maja?
Ihme ettei oltu ängetty dubsteppiäkin mukaan. Ois sopinut hyvin.
   The Sounds - Better off dead
The Sounds - Something to die for
   Yks toinen juttu mikä hämmentää on tää tuleva HANNA -leffa, jonka pitäis ilmestyä huhtikuussa;
Cate Blanchett + Suomi + 16vee palkkamurhaaja, what?

"Hanna (Ronan) is a teenage girl. Uniquely, she has the strength, the stamina, and the smarts of a soldier; these come from being raised by her father (Bana), an ex-CIA man, in the wilds of Finland. Living a life unlike any other teenager, her upbringing and training have been one and the same, all geared to making her the perfect assassin."

   Että siinähän se.
Oli tarkoitus lähteä möllöttään porukoille, mutta ensimmäistä kertaa mun elämässä niistä kumpikaan ei oo vastannut mun puheluihin koko aamupäivän aikana.
Tuli sellainen olo, että nytkö se paljon puhuttu turvattu lapsuus sitten loppui.
Kivaa viikonloppua kaikille!

nc and other lovestories

2011-02-10T13:56:00.003+02:00

...

Eli pitkän ja uuvuttavan bussimatkan jälkeen viimeinkin Taikan huudeilla Newcastleen, käytiin nappaan mukaan vähän intialaista ja mentiin Taikan ja sen norjalaisen kämppiksen Tinan luo. Oon ihan superhappy Taikan puolesta, että se on löytänyt niin ihanan asunnon kylpyammeineen ja kivoine kämppiksineen, sillä sen viimevuotinen kommarikiinalaisten kanssa jaettu homeinen kämppä mun mielestä jotenkin rikkoi ihmisoikeuksia.

Mutta siis, Newcastlessa käytiin katsomassa parit taidenäyttelyt, mm. Henryk Rossin Lodz Ghetto, mikä pysäytti hetkeksi synkkyydellään, joten vastapainoksi olikin sitten pakko ottaa käyttöön vähän materialistisemmat terapiakeinot ihmisen julmuuden unohtamiseksi, eli vedin aikamoiset shoppailuöverit akselilla Primark - New Look.

Saatiin myös maistiaiset brittiläisestä kotibilekulttuurista, sillä Tina täytti 21 vuotta ja sitä juhlistettiin Psychedelic Circus - teemaisilla kekkereillä. Ja mikäli joku daijju ei heti kuvista tunnista, niin olin tietenkin pukeutunut Nadiaksi, entiseksi Venäjän Kansallisbaletin vetonaulaksi, joka rakastui salaperäiseen popcornimyyjään, Rasputiniin, ja karkasi tämän kanssa sirkuksen mukana Englantiin ja alkoi akrobaatiksi, daa.

Nadia ja Natasha

Rasputin.

fortune cookien ennustus.

party people

Ja kuten jokaisissa edes hitusen itseään arvostavissa kotibileissä on, oli myös Taikan ja Tinan kesteissä ohjelmanumerona tulennielentää ja tulella jonglöörausta:

Sunnuntain krapulapäivä vietettiin kaupungilla kävelyn, yllättäen jälleen japsisafkan ja The Teeth -leffan merkeissä. Mikäli joku ei vielä kyseistä leffaa ole nähnyt, niin kipinkapin Makuuniin lainaamaan aikamme klassikko, joka on kaikessa surkeudessaan hampaineen kaikkineen ehdottomasti viiden tähden arvoinen.

Maanantaina tehtiin retki Tynemouthin rannikolle ja tuuli oli niin järkkykova, että mun kokoisen pygmin kohdalla kävelyn haastavuutta ei saa väheksyä.

Ja kuten tapoihin kuuluu, napsittiin myös parit kuvat;

Taika ja Adam; maailman söpöin pari.

Mitäs mä sanoin.

Tynemouthissa pääsin viimeinkin syömään ne perinteiset fish&chipsit, ja kyseisessä rannikkokaupungissa sijaitsee myös maailman herttaisin poliisiasema;

Viiden aikaan tiistai-aamuna lähdettiin väsyneinä ja kiukkuisina bussilla kohti Edinburghia, josta lennettäisiin takas Tampereelle. Edinburgh oli kanssa ihan jättinätti kaupunki ja rakastuin sen kelttiläisgoottilaiswhatever tyyliseen arkkitehtuuriin. Oltiin siis perillä siellä kahdeksan aikaan aamulla, jonka jälkeen torkuin vielä vähän aikaa coach-stationilla, ennen kuin pystyin lähteen liikkeelle.
Meidän lento Suomeen lähti neljän aikaan, joten vietettiin päivä National Museum of Scotlandissa, koluamalla Princes Streetin kauppoja (ja löysin viime hetken ostoksena Zarasta unelmamuskettisoturisaappaani) ja kiipeämällä Scott Monumenttiin katseleen maisemia, jossa Jussi sai tartutettua korkeanpaikankammonsa mukavasti muhunkin ja suorastaan ruokki paniikkia puhumalla vanhojen rakennusten huonoista perusteista ja vinoudesta. Kiitsa tästäkin.

Scott Monument

Siinä paha missä mainitaan: Jussi Samuli "Jos tää kaatuu niin me kuollaan" M.

Ja siinähän se reissu sitten suurinpiirtein olikin.
Kaikkee ei voi tietenkään kertoa, koska ~~meidän äiti lukee tätä~~ haluan pitää yllä salamyhkäistä ilmapiiria.
Nyt äkkiä suihkuun ja hakeen Hannannananaa Pirkkalasta,
katsellaan!

london and other lovestories

2011-02-09T23:57:00.001+02:00

Seikkailtiin tosiaan Englannin, ja vähän Skotlanninkin, mailla ja mannuilla Juseliuksen kanssa viime viikkoina ja mun täytyy luultavasti laittaa selostukset kahteen osaan, kun en millään jaksa kaikkea kerralla kirjoittaa.

Mutta siis, saavuttiin viime viikon maanantaina Lontooseen, jossa päästiin punkkaan Jussin kaverin Joonaksen squattiin Kilburnissa, jossa Joonaksen lisäksi asustaa yksi italialainen anarkisti, yksi FIFAan addiktoitunut erakko-serbi, pari työssakäyvää espanjalaista ja yksi ihka-aito ja vähän creepy englantilainen, joka ehdotteli sopimattomia ja oli koko ajan kännissä. Mutta kaikella rakkaudella siis, porukka oli mukavaa ja leppoista ja kaiken yltäkylläisyyden keskellä eläneelle oli ihan tervettä saada pikku muistutus siitä, että ilman tietokonetta/telkkaa/turhaa elektroniikkaa pystyy elämään ihan hyvin ja aina ei pääse lämpimään suihkuun silloin kuin haluaisi.
Tosin hämmennyin ihan sikke sumarina Englannin laeista talon valtauksen saralla; niin kauan kuin pystyt pääsemään asuntoon sisälle ilman murtautumista, talonvaltaus on laillista, eikä poliiseilla ole sananvaltaa ennen kuin talon virallinen omistaja on voittanut oikeudenkäynnin.
Eli periaatteessa, jos lähdet vähän hippastelemaan Kanarian saarille ja unohdat ulko-oven auki, niin lomalta kotiin tullessasi saatat löytää asuntosi täynnä hippejä, ikkunat ja ovet laudoitettuina, etkä voi tehdä yhtään mitään ennen oikeudenkäyntiä. Siinäpä sitten möllötät.

squattia.

Käytiin myös Sohossa kuuntelemassa blues jameja, ja rakastuin kyseiseen blues-baariin, sekä kuvissa näkyvään kitaristipaatseen;

nain ton vasemman puoleisen rokkipatruunan vielä joku päivä.

Kaupunkilomailuun kuuluu myös tietenkin erinäiset kulinaristiset nautinnot ja mässäiltiin kunnolla koko reissun ajan. Eli jos joku on lähiaikoina suuntaamassa Lontooseen päin, niin suosittelen vilpittömin sydämin The Rocketia (120 Euston Road), jossa saa mäsäytettyä originaalin burgeriaterian ja pintillisen olutta neljällä punnalla letkeessä bupiympäristössä,

sekä ehkis maailman parasta turkkilaista ravintolaa Anteplileriä (46 Grand Parade, Green Lanes, Manors House), jossa söin niin käsittämättömän hyvän aterian, että meinasin oikeasti alkaa itkemään. Oikeasti.

Lisäksi vietiin meidän kulinaristiset intohimot niinkin pitkälle, että juostiin Jussin ja Joonaksen kanssa viisi tuntia ympäri sateista Lontoota etsien edes yhtä japanilaista raflaa josta saataisiin good old okonomiyakia.

Loppujen lopuksi löydettiin tiemme Taro -nimiseen japsiraflaan ja pitkän venkslauksen jälkeen saatiin eteemme epämääräinen pannukakun ja mustekalapizzan rakkauden aktin tulos, joka ei ollut okonomiyakia nähnytkään. Ja ainiin, 30 punnan lasku.

Eli mikäli törmäätte herra Taroon ja hänen ravintolaansa, juoskaa pois.

Askartelin myös ihan itse paintilla tälläisen hienon mielenilmaisun tähän perään:

Ja kaiken tämän ruuasta jauhamisen jälkeen vielä mietin, että minkäköhän takia lihon niin herkästi.

En kyllä käsitä.

Vietettiin yhteensä kolme päivää hengaillen ympäri Lontoota Joonaksen ja yhden toisen suomalaisen opiskelijan, Iiron, hellässä huomassa ja rakastuin kaupunkiin niin totaalisesti, että joskus on vielä pakko muuttaa jollekin Sohon rähjäisistä kujista. Sitten kun on varaa maksaa 600 puntaa vuokraa viikossa. Tai sitten vaan muutan kirjaimellisesti sinne rähjäiselle kujalle.

Otettiin myös hulppean hauskoja ja huonoa huumorintajua edustavia kuvia meidän mahtavasta triosta kerttiskäyttökameralla, jotka onnistui hyvin, mutta hieman vaihtelevalla laadulla:

Torstai-aamuna otettiin bussi Newcastleen, ja istuttiinkin siellä bussissa vaatimattomat seitsemän tuntia, kun meidän tuurilla oli tietenkin motarilla ketjukolari juuri sinä päivänä.
Matkan aikana oli myös erittäin viihdyttävää katsella kun bussin vessa alkoi tulvimaan, ja pian bussin käytävän takaosa olikin kauniin keltaisen nesteen peitossa. Ja voitte ihan arvailla, ketkä istuivat siellä bussin takaosassa ja mitä sille keltaiselle nesteelle tapahtui aina kun bussi jarrutti/kaasutti aggressiivisesti.
Anyways, Jussi nukkui ja se oli musta aika cute.

Kirjoittelen vaikka huomenna lisää, kun mut yllätti aika maksimaalinen päänsärky ja väsymys.
Cheers!

ninja subaru

2011-01-28T00:16:00.005+02:00

Sopivasti myöhässä on blogosfäärissä paras aika kaikelle, eli käväisin tuossa hieman alle viikko sitten seikkailemassa Helsingin Matkamessuilla ja kaukomatkakuume silppusi mun sydäntäni riekaleiksi.
Joten, jos joku haluaa ehdottomasti ostaa mulle menolipun vaikkapa nyt Intiaan, niin lupaan etten väitä vastaan.

Jussin jakamattoman kiinnostuksen herätti shampanja-lounge,

ja juuri kun jo luulin nähneeni kaikki mahdolliset seksiä tihkuvat poseerausasentoni, pystyin vielä kerran yllättämään itseni:

Mukaan messuilta tarttui Mondon Lontoon matkaopaskirja, mikä jälleen kerran todisti mun epäilyni oikeiksi sen suhteen, että Mondon oppaat on tosiaan maailman parhaita. Screw you Lonely Planet.

Paluumatkalla meidät kyytiin napannutta äitiä hävetti, kun ilveiltiin takapenkillä aikuismaisesti kameralle.

Ja voi jee, maanantaina lähdetään Englantiin päin ja oon jo aikas innoissani, etenkin nyt kun matkabudjetti näyttää greenlightia ja kulutkin väheni, kun saatiin ilmainen yöpaikka Lontoon vierailun ajaksi Jussin kaverin valtaamasta talosta. Ja siellä saarivaltion päässä saisi myös Taika olla innoissaan, sillä joudun selkä vereslihalla kantaan sille koto-Härmästä kahvipaketteja, näkkäriä, turkinpippurisalmaria, suklaata ja Hesen paprikamajoneesia. Tässä sitä ystävyyttä taas mitataan.

Muuten hei, ostin Virtain kirppikseltä Finley Quayen levyn autoon soimaan ja se tekee iloiseksi, vaikka kaikki (lue: Jussi) ei Finleyta ihan ymmärräkään.

Sleep well.

poikittainen suunta

2011-01-19T01:21:00.009+02:00

Niin kuin useilla meistä, myös minulla on elämässäni muutamia periaatteita, jotka olen luonut pitääkseni elämässäni jonkinlaista järjestystä ja harmoniaa. Näitä periaatteita ovat esimerkiksi:

- Älä mene meikit naamassa nukkumaan
- Yritä aina tehdä niin kuin on oikein
- Ole rehellinen
- Älä pukeudu keltaiseen
- Kuuntele mitä toiset sanovat ja miksi he sen sanovat
- Älä pukeudu pinkkiin
- Ojenna kätesi, jos sitä tarvitaan
- Katso ihmisiä silmiin, kun puhut heille
- Jos alat nistiksi, ala ennemmin humanistiksi kuin pirinistiksi

ja ehkä tärkein;

- Älä koskaan mene Semaforiin, koska se kuuluu pahan akseliin.

Well, arvatkaas mihin baariin me päädyttiin viime lauantaina arktisten sääolosuhteiden vuoksi?

No Semaan.

Jos se baari ei itsessään ole jo tarpeeksi surullisenkuuluisa tapaus, niin sen meno ainakin on. Siellä voi nähdä mm.

parhaat päivänsä nähneitä jyväjemmareita tanssimassa tangoilla Petri Nygårdin tahtiin

ja nuoria tyttöjä riisumassa itseään tanssiskaban palkinnon toivossa.

Joka muuten oli alle kympin maksava Elysee- tai Ballet-pullo, että go girls.

Lisäksi nähtiin romaninaisia pienissä sievissä tanssimassa tangoilla, mikä oli ainakin mulle ihan uus juttu. Mutta no, baarissa baarin tavalla, ainakin kaikki mun alemmuuskompleksit katosi illan aikana ja tunnen sittenkin olevani ihan hyvä ja seesteinen ihminen.

Muuten en olekaan tehnyt yhtään mitään kirjoittamisen arvoista, ellei salilla rehkimistä ja infrapunasaunassa istumista lasketa.

Akin kävin maanantaina viemässä lentokentälle ja otettiin varmaan ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen tälläinen vanha kunnon paskanjäykkä ja huonolaatuinen sisaruspotretti;

Akin oli tarkoitus lähteä lepimään Kambodzan suuntaan, mutta tullissa ilmeni, että Aki oli ~~unohtanut hankkia viisumin~~ hieman oikonut tietään byrokratian synkissä labyrinteissä, niin se suuntaakin Thaimaan kautta Tai Peille. Että jos nyt Aki satut tätä lukemaan, mikä on aika epätodennäköistä, niin hyvää reissua vielä uudelleen.

Haluutteko muuten tietää mikä on itsekkyyden multihuipentuma?

Minä;

Piti tuossa pari päivää takaperin pakottaa Juselius ottaan musta pari miljoonaa kuvaa -25 asteen pakkasessa, vaikka se kuinka valitti, ettei enää tunne sormiaan. Musta tulee vielä hyvä vaimo.

Nyt lopetus maailman turhimmalle postaukselle ja nukkumaan.

Guten Nacht.

// ps. Kenen kans voin pitää leffailtaa, kun Tukiaisen häät tulee telkkarista? Sosiaaliporno, paras porno.

voihan markkinat

2011-01-13T11:31:00.000+02:00

Mitä niitä ennen oli

kyläjuhlia hirvipeijaisia

ties mitä hulluutuksia

nykyään me kuljemme baareissa

tuntemattomina toinen toisillemme

saman katon alla

neonvalojen loisteessa

ja meidät on opetettu

sosialisoitumaan

verkostoitumaan

kanavoitumaan

mutta enhän minä uskalla

edes ketään silmiin katsoa

ja niin meistä kasvaa

uusi yhteiskunta

siellä minä seison

yksin kaikkien keskellä

ollen yksi ei yhtään mitään.

Sanokaa mitä sanotte, mutta ei tätä talven melankoliaa voita mikään.

vääriä diagnooseja

2011-01-12T12:13:00.057+02:00

First things first.
Olipa kerran rauhallinen torstai-ilta alkukeväästä 2010. Istuin seesteisenä ex-kommuunin keittiön pöydän ääressä juoden teetä ja lukien Trendi -lehteä, kun yhtäkkiä oikeaan jalkaani iski epämiellyttävä, pahaa enteilevä kipu.

Siitä se sitten lähti; massiiviset mittasuhteet aikaansaanut suuri persetragedia.

Sen rauhallisen torstai-illan jälkeen oon käynyt pariin kertaan pyytämässä apua vaivoihini, esim. kolme kertaa Acutassa, kahdella eri lääkärillä Mehiläisessä, Eurolääkäreillä, kahdella lääkärillä Valkeakoskella, kaupungin lääkäreillä niin Koulukadulla, kuin myös Itsenäisyydenkadulla, kiropraktikolla ja fysioterapeutilla.
Pari eriävää diagnoosiakin on tullut, kuten vaikka reisirevähdys, pakararevähdys, uusiutuva revähdysvamma, iskiasvika, välilevyn pullistuma ja herkullisimpana se "tämähän on vain aggressiivinen fasettilukko, menee ihan viikossa ohi.".
Tänä aikana oon myös joutunut makaamaan sängyssä yhteensä 2 kuukautta, syömään järjettömät määrät särkylääkkeitä, lihomaan tonneja, lykkäämään koulua eteenpäin, koska en pysty istumaan ja antamaan ihan liikaa rahaa Tampereen puoskareille.

Nyt sitten eilen, kävin kaupungin fysioterapeutilla.
Otin tottuneesti paidan pois päältä ja ehdin seistä siinä noin parikymmentä sekunta, kun täti totesi mun olevan vino. Enkä mä voi millään käsittää, että miksen minä, tai ne kaksisataakolmekymmentäviisi lääkäriä, joiden luona olen aikaisemmin käynyt, ole koskaan huomannut, että mun vasen puoli lantiosta on kaksi senttiä alempana kuin oikea puoli. Mikä siis tietenkin on superseksikästä ja viettelevää, mutta vinoa kuitenkin.

Sain jälleen uuden diagnoosin, eli mun lantio on kasvanut hieman kieroon. Syyt sille ovat asiaankuuluvasti hieman epäselvät, mutta fysioterapeuttitäti arveli, että kasvaessani tähän huimaan pituuteeni (151,5), mun syvät poikittaiset vatsalihakseni eivät tukeneet tarpeeksi mun huikean geeniperimäni mukana tullutta notkoselkääni, joten lationseutu lähti hieman seikkailemaan ja päätyi kauniisti vituilleen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että kaikki mitä tarvitsen lantioni oikomiseksi on supersimppelit vatsalihasliikkeet (ja tietenkin pari kiropraktikolla käyntiä, koska mun sisäinen sadomasokistini rakastaa tulla hakatuksi ja maksaa siitä vielä 50 euroa puolelta tunnilta) tyyliin nämä:

SYVÄ POIKITTAINEN VATSALIHAS

- keskivartalon korsetti

- tehtävänä ylläpitää keskivartalon hyvää ryhtiä

- kontrolloi keskivartaloa ja lantiota, jolloin pinnalliset lihakset voivat keskittyä paremmin liikkeen, voiman ja nopeuden tuottamiseen

- harjoittelu MOTORISEN KONTROLLIN HARJOITTELUA = eri asennossa ja liikkeissä keskivartalon hallintaa

- jos syvät lihakset eivät toimi, pinnalliset lihakset yliaktivoituvat ja väsyvät, koska niitä ei ole tarkoitettu stabiloivaan= paikallaan pitävään työhön

YKSINKERTAISIN TAPA TUNNISTAA SYVÄT POIKITTAISET VATSALIHAKSET TYÖSSÄ ON VETÄÄ NAPAA KEVYESTI RANKAA KOHTI JOLLOIN TUNNET IKÄÄN KUIN KORSETIN KIRISTYVÄN VYÖTÄRÖSI YMPÄRI.

Lyhyiden lähentäjälihasten venytys

Koukista oikea polvi. Aseta jalkapohja vasemman, suorana olevan polven viereen. Loitonna oikeaa lonkkaa, jolloin polvi painuu sivulle. Lantio ja ristiselkä pysyvät tiukasti alustassa koko ajan.

Takareiden ja pohkeen venytysALKUASENTO: Istu ryhdikkäästi jalat rentoina.

SUORITUS: Pidä selkä keskiasennossa ja ojenna hitaasti toinen polvi. Älä anna lantion kallistua taaksepäin tai kiertyä. Älä nojaa taaksepäin. Säilytä selän keskiasento mahdollisimman pienellä voimalla.

Vuorotahtiin ojenna ja koukista polvia. Kun polvi ojentuu, vedä samalla nilkka koukkuun. Näin teet tehokkaan venytyksen reiden takaosaan ja pohkeeseen. Kun liike on helppo, pidä jalkaa suorana venytysasennossa 15-30 sek.

Kirjoitan sitten lisää kuulumisia, kun selviän tästä maksimaalisesta vitutuksesta, joka syntyy aina kun mietin, mitä kivaa olisin voinut tehdä niillä lääkäreille syytämillä rahoilla. Oisin voinut ostaa vaikka mm. Abtronicin ja kehittää supersyvät superpoikittaiset vatsalihakset.

Etenkin tää vitutus on pinnalla nyt, kun sosiaalitoimiston nihilistiset ihmisvihaajatädit eväsivät taas mun tuet, enkä tiedä mistä repiä rahaa Englannin reissua varten. Ja nyt tää kirjoitusasukin pelleilee ja heittää tekstin tälläiseksi.

Damn.

your house was very small

2011-01-08T18:50:00.003+02:00

Helppoa olla ja elää, kun päässä soi neljättä päivää putkeen Pulpin Disco 2000.
Onneks on sentään hyvä biisi, eikä esim. Gimmelin Jokotai, joka soi päässä lähemmäs viikon Lotan synttäreiden jälkeen.

Ei mulla mitään muuta asiaa ollutkaan.
Viikonloppua kaikille ja laitetaan hyvä kiertämään espanjaksikin.

You were the first girl at school to get breasts and Martin said that
you were the best.

uusi vuosi ja vanhat metkut

2011-01-06T14:41:00.005+02:00

Loppujen lopuks päädyin monen mutkan ja Atalan syrjäkujille eksymisen jälkeen viettämään uutta vuotta saunaillan merkeissä ja elämä hymyili.
Elämä hymyili myös päästyämme uv-kesteistä seesteisen turvallisesti Jussille yhdeksältä aamulla, jolloin olin niin väsynyt, että näin hallusinaatioita kilpikonnista.

Illan kuva-annista voi myös päätellä, että oon coolisti etelä-eurooppalainen käsilläpuhuja. Enkä tosiaankaan tiedä, onko se yhdyssana.

Lisäksi sain perusteettoman lempinimen Prince of Darkness ja jammasin Pulpia niin, että koko pitäjä tärisi.

Ja heräsin uuteen vuoteen ilman krapulaa, mikä oli aivan käsittämätöntä turboluksusta.

Mutta sitten tärkeämpiin asioihin, esim.

MULLA OLI MAANANTAINA INSSI JA PÄÄSIN SIITÄ KERRALLA LÄPI,

mistä oon ihan sanoinkuvailemattoman liekeissä. Ei se ajokortin saaminen niinkään mua liikuta, mutta se liikuttaa, että tein jotain mitä en ikinä ajatellut tekeväni ja sain itsestäni niin paljon irti. Ja sellaisia asioita pitäisi ehdottomasti tehdä useammin.
Mutta no, nyt on sitten huristeltu Nissan Micralla ympäriämpäri Tampereen (ja vähän Pirkkalan ja Kangasalan) huudeja Taikalta saadut Suomihiphoppia 4- ja Koulukaverit: Best of 80's -levyt raikaten. Ja voin kertoa, että sen jälkeen kun on viettänyt pari kuukautta tekemättä yhtään mitään muuta kuin katsellen Lostia, tuntuu oikein terveeltä mennä vähän liikenteeseen ja päästä käyttämään niitä puolikuolleita aivosolujaan.

Ja sitten?
No, meillä oli eilen loppiaisriehat. Tai siis tarkemmin ottaen, fyysisesti kestit sijaitsi Sakella Tampereen Manhattanin a.k.a Kalevan sydämessä. Tekisi mieli laittaa tähän vielä tarkka google mapsi perään, jotta kaikki pikkuperverssit varmasti löytäisivät Sakarin luo, mutta en nyt kuitenkaan viitsi.
Sen sijaan voisin paljastaa, että vaikka luulin oppineeni avaamaan viinipullon oikeaoppisesti parin ravintoloissa työskennellyn vuoden jälkeen, niin ilmeisesti en osaa. Tai sitten törmäsin oikeasti ensimmäistä kertaa siihen kuuluisaan korkkivikaan, mihin asiakkaat yleensä vetoavat tilattuaan viinin, joka onkin liian makeaa/kuivaa/täyteläistä/ihansamamitä.
Anyway, lopputulos näytti vähän surkealta, mutta onneksi tästäkin selvittiin Katrin partiolaistaustan ja siivilän avulla:

Viinikriisin yli päästyämme pelattiin aliasta ja juomadartsia ja meno yltyi hurjaksi.

Loppuillasta jaksettiin myös lähteä kolmeksi vartiksi jonottaan Klubille ihan vain päästäksemme kuunteleen aggressiivista nintendo-musiikkia haisevien hippien keskellle, hooray!

Loppuun vielä jotain hymyilyttävintä ja sydäntäsärkevintä, mitä oon koskaan elämässäni nähnyt.

Kaunista? Kyllä.